Luukku 21 - Ratsastus ja bloggaaminen

Tämä postaus jäikin myöhäseksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai mitä?

Ratsastushan on varsin olennainen osa tätä bloggaamista - kertoohan koko blogi ratsastamisesta. Mulla olisi mitä luultavammin blogi, vaikken ratsastaisikaan, koska kaikenlaisia blogeja mulla on muita matkan varrella ollutkin. Hevosblogi on kuitenkin se ainoa, jota joka kerta jaksaa edelleen päivitellä, eikä mulla ole sen suurempia taukoja tässä varmaankaan kolmeen vuoteen ollut. Kirjoittaminen omista ratsastuksista, niin kisoista kuin perustreeneistä, on avartavaa ja silloin tuleekin pohdittua kaikennäköistä. Te kaikki lukijat olette tietenkin mahtava plussa ja kaikki positiiviset kommentit saavat aina hymyn huulille. Itse rakastan sekä kirjoittaa, että kuvata (ja tietenkin ratsastaa, haha) ja blogin kautta nää kaikki yhdistyykin mukavasti.



Tykkään kirjoitella usein, mutta joskus ei vaan yksinkertaisesti ole mitään, mistä kirjoittaa. Nyt joulukuussahan on tullut jopa parikin päivässä postauksia, ja näiden tekemiseen oon kuluttanut kyllä paljon aikaa ja vaivaa. Bloggaaminen ei silti tunnu ainakaan tällä hetkellä pakkopullalta, vaan inspiraatiota riittää paljon erilaisiin postauksiin. Se toteuttamispuoli onkin sitten eri asia... Yhden postauksen tekemiseen kun menee melkosen kauan - kuvien lataaminen koneelle, muokkaaminen, lataaminen flickriin ja vielä tekstiin liittäminen, videoiden lataaminen koneelle, koosteen tekeminen, youtubeen lataaminen ja sitten vielä postaukseen liittäminen vievät itsessään, jos oikein nopea olen, puolisen tuntia vähintään. Joskus musiikkien etsimiseen, videoiden pätkimiseen ynnä muuhun kuluu enemmänkin aikaa. Teknisiä ongelmia unohtamatta... Teksteihin yritän panostaa huolella, mutta valitettavasti tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu tosi kankealta. Ehkä mun pitäisi kirjoittaa taas välissä jotain luovempaa, johon mulla ei olisi sitä tiettyä kaavaa? Sen takia annankin itselleni luvan hieman eksyä aiheesta näiden tekstien kanssa, niistä tulee omasta mielestäni ainakin paljon parempia silloin. Äikän kirjoitelmistakin on tullut vähän heikompia numeroita (niiden totuttujen kymppien sijaan siis), ja erityisesti mun kielestä on tullut ne miinukset. Kangertelevaa.


Ahkerat kuvaajat on tietenkin yksi tärkeä piirre bloggaamisessa; eihän niitä kuvia muuten olisi näin paljon!

Tekstit oikoluen aina. Pariinkin otteeseen. Mä en yksinkertaisesti voi julkaista tekstiä ilman oikolukemista, ja sen avulla saankin karsittua pahimmat kirjoitusvirheet. Postauksien tekemisen ohella ulkoasun muokkaaminen vie paljon aikaa. Mä rakastan tehdä bannereita ja ulkoasuja, mutta niihin menee ihan mielettömästi aikaa. Teen ne aina kerralla, joten yhteen banneriin menee keskimäärin kolme tuntia, joten eipä sitä paljon arki-iltoina muuta ehdi. Siksi ulkoasu vaihtuukin aika harvoin, jos vaan yhtään olen siihen tyytyväinen.


Muutamia vanhoja bannereita

Erikoispostauksia ynnä muita on aina hauska tehdä, ja varsinkin kun saa tuoda hevosharrastusta monin eri tavoin esiin. Blogien kautta pystyy pitämään yhteyttä ihmisiin, ja saa kuulla kaikkien kuulumisia. Siksi luenkin paljon erityisesti tuttujen blogeja, mutta myös tuntemattomien, ja olenkin melko ahkera kommentoija usein! Usein onkin yllättävää, miten paljon ihmiset on selvillä muiden elämän menoista pelkän blogin lukemisen perusteella. Bloggaaminen on siis varsin monipuolinen tapa ilmaista itseään!


Tämmösten hauskojen tapahtumien tunnelmia on kiva jakaa täällä!

Miten te suhtaudutte bloggaukseen? Mitä piditte postauksesta? :)

"Tuli kyllä vähän rajuja ratkaisuja..."

Näillä sanoilla keskiviikon estevalmennuksessa opettaja tulkitsi mun viimesintä rataa. Ratkaisuja. En sitten tiedä oliko ne enemmän mun vai Jollyn, mutta oli mulla ehkä jotain mielessä. Muistan jopa ajatukseni siltä sekunnilta, johon tässä viitattiin. "Nonni, nyt lähtee.. Nojaa, antaa mennä kun kerta menee..." Jälkeenpäin analysoidessa siellä taisi olla alitajunnassa semmonen miete, että heppa pysähtyy jos yhtään lähden ottamaan kiinni. Mulla eteenpäin ratsastetut etäisyydet menee useinmiten pieleen - onneksi ei tällä kertaa. Tässä hypyssä oli kuitenkin eroa - siinä oli se luotto sekä hevoseen että itseen. Alun vaikeuksien jälkeen päästiin menemään sujuvasti ja tähän viimeseen 'rataan' olinkin varsin tyytyväinen. Luottamus tohon heppaan kasvaa kerta kerralta, ja vaikkei meno vielä pitkään aikaan voikaan olla siistiä ja pikkutarkkojen asioiden hiomista, ollaan me kehitytty siitä ekasta kerrasta. Paljon.

Tuijotin tätä tyhjää ruutua varmaan vartin, ennen kuin sain edes ton verran kirjotettua. Niinpä en ajattele sen enempää näitä tulevia sanoja, ja tästä tuntipostauksesta tuleekin enemmän täyteen vaan mun ajatuksia. 

Menin siis Jollylla estevalmennuksessa, jossa olinkin itse asiassa ensimmäistä kertaa (vaikka mun nimi onkin listalla lukenut jo aika monta kuukautta). Myöhäinen iltatunti harvemmin houkuttelee, mutta halusin kuitenkin viimeistä kertaa tänä vuonna vielä mennä koittamaan. Ilokseni sain sen toivotun Jollyn. Kun aiemmin puhuin mun asenteesta hevosia kohtaan, niin Jollya kohtaan se vaihtelee neutraalista positiiviseen. Tällä kertaa se oli neutraali - vähän jopa yllätyin omasta reaktiostani. Mutta tunnin jälkeen (ja nyt) se olikin positiivinen. Harvoin Jollyn selästä laskeudun harmitellen huonoa tuntia - korkeintaan niitä omia lukemattomia virheitä. 

Verkoissa painotettiin rauhallisuutta, ja mahdollisimman kiireetöntä ratsastusta. Mun maagisesta hevosten rauhoittamistaidosta olikin hyötyä - Jolly meni varsin rauhallisesti, ehkä jännittyneesti, mutta se ei kuitenkaan purkautunut ylimääräisenä energiana. Ensimmäinen estetehtävä sujui samoissa rauhallisissa merkeissä. Vaikka välit olivat meille auttamatta lyhyet (ponivalmennus kun on, niin siellähän sitten oli poneja ja ponivälit), mutta yllättävää kyllä me mahduttiin niihin ihan helposti. Toinen verkkatehtävä olikin sitten vaikeampi ja tätä tehtävää ajatellessa häpeän edelleenkin omaa tekemistä. Voisitko napata ne aivot narikasta ja pistää ne hommiin muuallakin kun koulun penkillä? Kieltoja kiellon perään ainoastaan oman typeryyden takia. Loppujen lopuksi mentiin mahdoton ristikko puomina, ja siitä sentään päästiin yli. Luottamus ei alkupuolella ollut huipussaan, ja mä en uskaltanut pyytää Jollya, koska mä oon sen kanssa tosi varovainen. Jos huomaan, että me ollaan tulossa täysin väärinpäin estelle (vaikka se olisikin tuon kaksikymmentä senttiä), mä mielummin oon patistamatta sitä ja annan sen tehdä oman päätöksen. Jolly tarvitsee patistusta lähes joka esteelle - arkajalka kun on, joten ilman sitä se ei kyllä hyppää mitään epävarmempaa. Mä en vaan halua sille mitään huonoja hyppykokemuksia, ja mielummin otan helpon kiellon, kun huonon hypyn. Puomilla erona näkyikin sitten se oma luottamus, koska siinä vaiheessa tiesin, ettei "huonon hypyn" pelkoa enää ollut ja pystyin olemaan huoleton.

Kunnialla selvitty niistäkin - vaikka mulle jouduttiinkin aika kovasti sanomaan, ennen kuin päätin ottaa sen tilanteen hallintaan. Seuraavassa tehtävässä olin aivan yhtä kujalla kun aikasemminkin, mutta onnen kanssa selvittiin aika pitkälle. Okserille muistan opettajan olleen tosi tiukka sen kanssa, että "tasasena, pohkeet kiinni" ja mä muistan ihmettelleeni sen vakavuutta. Vasta viimesellä askeleella tajusin, että ai niin, tää on ensimmäinen okseri sinä päivänä ja Jollylla on tapana jännittää niitä. Videolta näkyy miten paljon, oikeasti paljon, mun omat pienetkin mielenmuutokset vaikuttaa tohon hevoseen. Herkempää saa etsiä. Vikan laukka-askeleen alussa (juuri sillä sekunnin murto-osalla kun lähdin liikaa miettimään sitä, että täähän voisi vaikka kieltää tälle, että tän pitäisi jännittää tätä enemmän) tulee epäröinti hevosella, mutta seuraavassa murto-osassa unohdan kaiken ja lähden hyppyyn mukaan. Liialla ajattelemisella on myös haittapuolet. Ristikolla toistu edelleen sama virhe, koska mulla oli yksinkertasesti liikaa epäileviä ajatuksia. Puoliksi alas laskettu ristikko ei sitten enää mietityttänyt ja lähdinkin paljon luottavaisemmin mukaan. Se olisi luultavasti pysähtynyt ilman mun ylävartalolla hyppyyn mukaan lähtemistä. Ei siihen muuta tarvita - ainoastaan oma mukanaolo.



Tultiin sama rata vielä käännettynä. Tätä analysoinkin tuolla alussa, eikä mulla ole siihen paljoakaan lisättävää. Kierros oli paljon reippaampi, vähän ehkä turhankin raju. Mutta sillon kun kaikki on kohdallaan - ajatuksena ainoastaan eteenpäin meno, turhat ajatukset jätetään muualle ja ollaan mukana, niin kaikki sujuu. Niin ja ripaus onnea.



Ja juuri kun tulin asiasta maininneeksi, niin pääsinhän mä loppujen lopuksi varasijalta sinne jouluratsastukseen. :D Vieläpä Jollylla ja ensimmäisessä ryhmässä! Ei siis jää mun jouluratsastukset tältäkään vuodelta. ;)

Noh, mitäs piditte postauksesta, joka oli pidempi ja analyyttisempi? Jota en hionut viimeseen asti, vaan annoin vaan tekstin tulla ajatusten mukana? Itse huomasin, että tämmösen kirjottamisesta oli paljon enemmän hyötyä itsellenikin. 

Luukku 20 - ronskikingi

Otsikossa näkyvä nimimerkkihän viittaa siis mun youtube-käyttäjään, jonka loin vuonna 2011. Ensimmäinen video on julkaistu 21.8.2011 ja se on vieläkin julkinen. :D Siitä lähtien videoita oon ladannut yhteensä 287, joista julkisia on 69. Tällä hetkellä kanavalla on edelleenkin subbaajia 200.

Kyseinen video on siis tehty kolme vuotta sitten, kun mulla oli käytössä Powerdirector 8, jonka ilmaiseksi netistä latasin. Sillä teinkin videoni pääsääntösesti itse asiassa viime vuoteen asti. Vasta 2013 sain Vegas Movie Studio HD Platinum 11.0'n, jolla nykyäänkin kaikki koosteet tänne blogiin teen. Vegasilla en siis kerennyt kovin montaa videota tekemään, koska se videoiden tekeminenhän vähän loppui viime vuoden alkupuolella.

Videoita tein ahkerasti mm. Pinokkiosta, jolla tuolloin ratsastelin paljon, Iineksestä, jota hoidin, sekä vuokrahevosistani, jotka vaihtuivat pariin kertaan.

Jossain vaiheessa sitten aloin tekemään videoita erilaisista kisamatskuista, kun kierreltiin paljon kisoja kuvaamassa. Oma "tyylini" oli ehkä enemmän tommonen rauhallinen, en niinkään jaksanut väkertää niitä megaeffektisiä videoita. Vaikka niistä tosiaan pidin ehkä enemmän, mutta powerdirectorilla en mitään sen tyyppistä jaksanut vääntää. :D

Suosituimmiksi videoiksi, joissa on eniten peukkuja ja katselukertoja, ovat nousseet muistovideot Romeosta ja Iineksestä. Myös epäonnistumisvideot ovat saaneet paljon katselukertoja.

Mun kanavalta löytyy itse asiassa vaan viisi Vegasilla tehtyä (siis oikeasti editoitua) videota, joten hyötyä ollut siitäkin. :D No ei, on se kyllä sata kertaa kätevämpi ja kivempi! Viime vuoden lopussa julkaisin Silveristä videon, ja sen jälkeen onkin ollut vähän kuollutta siellä. Tänä vuonna olen julkaissut yhden jopa editoidun version Audasta, tuli vaan semmonen fiilis, kun löyty kiva musa ja matskuakin on melko monipuolisesti! Video jatkoi samaa "yksinkertaista ja rauhallista" linjaa.

 

Välillä tulee semmonen fiilis, että ai vitsi kun tekis mieli tehdä video, ja saatan sellaisen aloittaakin (musiikkejahan multa löytyisi vaikka muille jakaa, ennen kun se tuntui olevan se suurin ongelma), mutten koskaan niitä lopeta. Ehkä jossain vaiheessa jaksan taas yrittää? :)

Kuinka moni teistä oli aktiivinen youtuben käyttäjä? Mitä piditte postauksesta?

Luukku 19 - Tavoitteet ensi vuodelle

Ajattelin alunperin laittaa tän vasta myöhemmälle päivälle, mutta koska en ole vielä muita postauksia saanut viimeisteltyä (tiedän, ajoissa :D), niin teen tän tähän väliin.

ISTUNTA

Pahin ongelma on tällä hetkellä ehdottomasti kädet. Ratsastan aivan liikaa vaan ohjalla ja kädet ovat muutenkin kaukana ennen niin siististä ratsastustyylistä. Joskus pari vuotta sitten saatoin luottaa siihen, että vaikka istunta tuntui ihan kamalalta ja heiluvalta, niin se ei näyttänyt siltä. Nykyään voin olla aika varma, että jos se tuntuu huonolta, se on huono. Keskity istuntaan ja erityisesti kädellä ratsastamiseen.

Oon päässytkin menemään nyt syksyllä sellasilla, joilla ilman tasasta kättä ei vaan selviä. Hyvää treeniä mulle! Onnekseni oon todennut, että kun tilanne vaatii sitä, niin mä pystyn muokkaamaan sitä. Ongelmana lähinnä se, että kun hevosella pystyy ratsastamaan rajummallakin kädellä, niin mä en kyllä epäröi tehdä sitä, vaikka se siistimpikin riittäisi.

Esteistuntaani oon melko tyytyväinen, pitää vaan muistaa laittaa tarpeeksi lyhyet jalustimet!

KISAT JA VALMENNUKSET

Nyt kun tänä vuonna tavotteet saatiin ylitettyä ihan huipputuloksilla, voi ensi vuodelle laittaa jo kovempia tavotteita. Lepuskissa haluaisin jatkaa Jollylla, ja saada kasikympin ratsastettua hyväksytysti ja ehkä jossain vaiheessa puhtaasti. Koulupuolella ajattelin saada ratsastettua pari kivaa rataa, lähinnä kvaalautua seuranmestaruuksiin ja vuoden lopussa jatkaa taas esteitä. Haluaisin ehdottomasti suorittaa kaikki merkit, eli C-, B- ja A-merkit. C-merkinhän mä kerkesin jo suorittaa, mutta sen saan vasta ensi vuonna. B-merkistä mulla on esteosuus voimassa, mutta kouluosuuden suoritan kevään kisoissa. A-merkistä taas toisin päin, eli kouluosuus voimassa, mutta esteosuus pitäisi suorittaa. Aion kuitenkin saada ne molemmat suoritettua, ja sitten voinkin pikkujouluissa noutaa ne kaikki sieltä samalla kertaa! :D Hyppää Jollylla hyväksytty kasikymppi ja suorita B- ja A-merkit. 

Audalla ollaan myöskin asetettu korkeampia tavotteita. Koska tänä vuonna tuli todettua, että Auda on kisoissa ihan huippu, niin voidaan lähteä siirtymään isompiin luokkiin. Aluksi siirryttäisiin 90cm luokkiin ja kenties kesän aikana metriinkin. Alueluvan (tai D-luvan, kun nää uudet luvat on astunut voimaan) aion hankkia heti alkuvuodesta, että päästäisiin niitä kakkostason (=aluetason) kisoja kisaamaan. Estevalmennuksissa haluaisin jatkaa säännöllisesti hyvien valmentajien silmien alla. Tänä vuonnahan estevalmennukset jäi aika vähälle, joten siihen pitää tehdä korjaus! Myös kouluvalmennuksista olisi hyötyä (niitähän mulla oli vaan yksi, hups), joten niitäkin peliin! Siirry 90-100cm luokkiin ja käy useammin valmennuksissa.

Meidän eka estevalmennus/hyppykerta... Tästä on onneksi päästy eteenpäin!

Audankin mielestä aivan liian pieniä esteitä. ;)

Nää kaks kisapaikkaa olis niin mahtava päästä kokemaan! Viime vuonna oli lähellä, muttei sitten kuitenkaan keretty.

ASENNE

Ihme kyllä, mä en pidä asennettani erityisen huonona enää. Mä en ole välttämättä kaikista hevosista yhtä innoissani, ja totta puhuen suhtaudun aika negatiivisesti tiettyihin ennen ratsastusta. Tää ei kuitenkaan vaikuta tuntiin, vaan jos sinä päivänä sujuu niin sujuu, ja jos ei, niin sitten ei. Siihen ei vaikuta se tykkäänkö hevosesta vai en - voihan sitä lempparillakin mennä huonosti. Tunnin jälkeen fiilikset voi olla tietenkin ihan erit, mutta mä oon kuitenkin aika pinttynyt näihin mielipiteisiin ja niiden muuttamiseksi vaaditaan aika paljon. Tunnin jälkeiset tunteet voi olla hyvinkin ristiriitaset, koska mä oon niin itsekriittinen ja löydän virheitä kaikesta. Kisojenkin jälkeen mulle usein nauretaan siitä, että mikään ei ole omasta mielestäni hyvä rata. :D Omasta mielestäni hyvät radat voi laskea yhden käden sormin! En usko, että ilman tätä itsekriittisyyttä pystyisin kehittymään, mutta mun täytyy vaan vähän muuttaa sen muotoa sellaiseksi, että siitä olisi hyötyä. Ei vain moittia itseä, vaan erityisesti korjata ne virheet. Jatka samalla linjalla, mutta keskity enemmän omien fiilisten analysointiin.

Tuskainen ilme tuskaisen tunnin jälkeen.. Tähän mun ratasuoritukseen (olin siis juuri mennyt HeB:0 radan treeninä) olin niin pettynyt. Ei ihan hyvillä mielin lähdetty sitä sitten seuraavaksi kisoihin ratsastamaan..

Mutta onhan näitä ilosiakin hetkiä tullut! 

Lempparihepalla ratsastaminen tekee aina iloseksi! Harmi, että tää kyseinen heppa on kipeenä tällä hetkellä. :(

Asetatteko te itselleni tavotteita ensi vuodeksi? Millaisia? :)

Luukku 18 - Joulu tallilla

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia (alle viikko jouluaattoon?!), mutta mites se näkyy tallilla?

Leppävaarassa joulun odotus ainakin itselläni alkaa varmaankin jokavuotisista pikkujouluista. Joulupuuron ja -torttujen syöminen, glögin juominen kera pipareiden ja kaiken muun ohella se todellakin luo joulutunnelmaa! Unohtamatta tietenkään mahtavaa seuraa. ;) Sitten joulukuussa koko talli koristellaan aina ihanasti joulukoristein, ja alla vähän kuvaa esimerkkinä! Oma lempparini on tuo vintiltä roikkuva joulupukki, oli ihana nähdä se siellä kipuilemassa eilen tallille kävellessä. :)

Tääkin on mun mielestä aivan ihana! :D

Heppojen joulukalenterit kuuluu tietenkin perinteiseen koristeluun, Jollyllakin on omansa! 

Mun lempikoriste!

Sen lisäksi meillä maneesissa ryhdytään pitämään jouluradiota päällä (harmittavasti ei sitä tänä vuonna ole kuulunut), valmisteluksi jouluratsastukseen. Perinteiseen jouluratsastukseen pääsee vuoden ahkerimmat hoitajat (suunnilleen kuutisenkymmentä hoitajaa), mutta itse en sinne tänä vuonna päässyt (mikä on ehkä vähän naurettavaa, mutta ei kai sille sitten mitään voi). Jouluratsastuksesta kirjoitin viime vuonne joulukalenteriin tunnelmallisen postauksen, sen voitte käydä lukemassa tästä linkistä, niin saatte vähän paremman käsityksen siitä. Muutenkin tunneilla on usein jouluisempi fiilis, aikaisempina vuosina ollaan pidetty mm. laulutunteja (haha, älkää kysykö), leikkitunteja ja pidetty tonttulakkeja. Nyt, vähän asiallisempana hevosratsastajana, ainakin itteltäni sellaset on jääneet pois. Kuitenkin sama tunnelma siellä tietenkin on! :)



Talli sulkeutuu 23. päivä, jollon hepat saavat pitää vähän lomaa, muutamaa päivää lukuunottamatta, jollon on korvaustunteja. Onneksi mulla ei kuitenkaan hevosista tule taukoa, nimittäin mullahan on tietenkin Auda! Silläkään en pääse koko jouluviikkoa menemään, vaikka pääsisinkin, koska kyytiä ei ole... Audalla oon siirtynyt käyttämään punasia pinteleitä ja ajattelin aatonaattona laittaa Audankin oikein hienosti koristelluksi. :D Olisi ollut ihana aattoaamuna päästä vielä ratsastamaan, mutta se koko päivä on sen verran täynnä, että täytyy sellaset jättää pois. Aatonaattona on kuitenkin kiva, kun pääsee kerrankin valosaan aikaan, ja toivotaan että olisi luntakin!

Mites teidän joulut? Vaikuttaako se ratsastukseen/talleiluun? :)

Luukku 17 - Talvisia kuvia

Aina ei voi onnistua :'D

Näyttäis, että tuolla olis kauheasti lunta, mutta tosi asiassa sitä oli noin kaksi milliä muutamassa paikassa!

Ja kuten tästä näkyy, osa kentästä oli jäässä, niin kävästiin vaan keskellä ottamassa kuvat..

Tui ♥

Semmosia kuvia tällä kertaa, ootteko te ottaneet vielä talvisia kuvia, vai kärsittekö pääsääntösestä lumen puutteesta, niin kun täällä päin?