Kuulumisia

Ei oo taas vähään aikaan tullut kirjoteltua Lepuskista, vaikka materiaaliakin itse asiassa löytyy. Kahdella tunnilakin olen kerennyt käydä, ja ratsuina tutut Desperado ja Jolly. Despiksen sain keskiviikon normitunnille, jolloin teemana oli vähän väistöjä diagonaalilla, sekä loivia kiemurauria niin ravissa, kuin vastalaukassa. Desperado oli alkupuoliskolla hidas ja raskas ja en osannut yhtään korjata asiaa. Menimme siis diagonaalilla niin, että väistettiin aina takaosaa vähän ulos. Näillä diagonaaleilla ongelmana oli suoruus, kun heppa lähti painamaan aina uraa kohden, sekä tietenkin se, että se jännitty mun kädestä tosi paljon. Kyllä se sieltä jonkin verran parani, mutta ei merkittävästi. Loivat kiemuraurat oli ihan ok. Pääsääntösesti alkupuolisko oli kuitenkin aika kammottavaa, enkä saanut siihen mitään otetta ja tämän voittekin varmaan todeta videota katsomalla. :D



Tunnin toisella puoliskolla, välikäyntien jälkeen, se lähti toimimaan paljon paremmin! Pidin itse huolen siitä, ettei Desperado pääsisi painamaan, ja sehän olikin sitten tosi kevyt kädelle. Vastalaukoissa vasemmassa kierroksessa oli tasapaino-ongelmia ja oli tosi vaikea saada se hyväksi. Aina painoi sinne tänne tai sitten laukan rytmi ei ollut hyvä. Toiseen suuntaan vastalaukka sen sijaan oli paljon helpompaa ja Desperado oli tosi hyvä. Itse kiinnitin paljon huomiota istuntaan ja en ainakaan sitten nojannut eteen! Näiden laukkojen jälkeen ravissa Desperado oli ihan superhieno. Kerrankin päätin kunnolla alkaa työstämään sitä ja katsomaan minkälaista liikettä sieltä saisi irti. Vähän ehkä jäin sitomaan sitä edestä ja siksi etujalkojen liike ei päässyt parhaimmilleen, mutta kyllä se muuten oli tosi magee. Loppuraveissa venytti jälleen kivasti eteen-alas. Eiköhän tästä hevosesta saa vielä vaikka mitä kaikkea irti! ;)



Perjantaina oli vuorossa toinen niistä korvauksista, joita mulla tuli sairaana olemisen takia. Sain, ehkä vähän arvatenkin, Jollyn, joka oli yllättävän kiva! Edelleen olen sitä mieltä, että se on mielettömän vaikea ja en varmasti tule koskaan oppimaan sillä ratsastamaan, mutta on tässä edistystä ollut. Sain alkutunnista siihen jo kivan touchin ja vähitellen kankeuden poistuttuessa se alkoi rentoutumaan ja luottamaan mun käteen. Menimme pääosin koko tunnin omilla kentän puolikkailla, joilla lyhyet sivut pyöristettiin ympyränmallisiksi. Ympyräosalla piti asettaa ulos, mikä sopikin mulle paremmin kuin hyvin. Vasemman kierroksen ravissa Jolly rentoutu yllättävän paljon ja välillä sainkin sieltä irti jopa lähes hienoja askeleita! Se alko tuntumaan jo pikkasen normaalimmalta, tuntumaa pystyi ottamaan lisää ja apujen kanssa ei tarvinnut olla niin supervarovainen, koska se luotti jo sen verran. Mä voisin olla aika varma siitä, että ton eläimen hoitaminen vaikuttaa myös ratsastaessa, koska se luottaa muhun valmiiksi jo edes vähäsen, eikä kaikkea luottamusta tarvitse luoda sen yhden tunnin aikana. Enhän mä tätä ole hoitanut kovinkaan paljoa ja luottamusta nyt ole niinkään syntynyt, enkä ala väittämään, että olisin joku hevoskuiskaaja, mutta on sillä varmaan jokin vaikutus?



Puolen välin jälkeen alettiin ottamaan laukannostoja, mitkä olikin sitten ihan supervaikeita. Tai ei välttämättä se nosto (laukat ainakin oikeaan nousi vallan mainiosti), vaan se laukkaaminen. Jollylla kun se puolikas ympyrä sattuu olemaan noin kolme laukka-askelta, jolloin sitä ei kerkeä kovinkaan paljon työstämään. Olisi ollut myös mahdollisuus tehdä voltti, mutta ei se nyt niilläkään olisi kerennyt parantumaan, joten päätin jättää ne väliin. Nostoa ennen tehtiin loivaa väistöä (takaosa ulos) ympyränkaarella, mutta nämä väistöt ei kyllä onnistuneet sitten yhtään. Aina Jolly painoi jonnekin tai jännitty mun kädestä tai jotain, plaah. Vasemmalle tuli pari kivempää väistöpätkää, kun en vaatinut siltä niin paljon, mutta se sitten nosti aina väärän laukan. Jolly kun pääsee innostumaan ja ennakoimaan nostoja, niin mulla nyt ollut siinä kovin paljoa sanavaltaa. Taisin saada kai kerran nostettua ekalla kerralla sen vasemman laukan, haha. :D Lopuksi vielä ravattiin ympyröillä, jossa pääsin sitten vähän uudestaan rentouttelemaan sitä ja se laukannostojen aiheuttama epätoivo vähän laantu. Osasin mä ehkä sittenkin jotain! Jolly oli kuitenkin varsin kiva ja paljon parempi verrattuna aikaisempaan, ehkä mä joskus opin sillä menemään edes kohtuullisesti. :)

Ida otti meistä muuten parisataa hassua kuvaa ja ajattelin nekin nyt jakaa tänne, kun kerta Jolly-teemalla mennään :D

Oon mä kai vähän hullu

Mä hyppäsin sen valtavan mustan putken! Täytyyhän sitä hehkuttaa heti alkuun, mutta huhhuh... :D En olisi kyllä ikinä uskonut! No, mutta joka tapauksessa, hyppäsin siis eilen Audalla ja päädyttiin menemään taas maastoestepellolle, koska kentältä ja maneesista oli raahattu kaikki esteet pois. Alkuverkoissa Auda tuntu tosi kivalta ja tasaselta, noilla hackamoreilla se oli mun mielestä jopa parempi ratsastaa. Ei tainnut tosin hevonen vielä siinä vaiheessa tajuta, että pääsee hyppimään, koska yleensä alkaa jo alkuverkoissa villiintymään edes vähän. Yritin myös treenata pari kertaa siirtymisiä istunnalla, mutta argh kun se on niin vaikeaa. Siinä ainakin varsin mainio syy, miksi mun pitäisi päästä sen kanssa kouluvalmennukseen...!

Näytän ite tässä varsin kauheelta, mutta heppa oli söpö ja tää oli muuten mun mielestä ihana kuva! 

Verkkahypyiksi otin muutaman hypyn semmoselle pystylle, jonka halusin aluksi ihan pikkukorkeuteen ja sitten pari kertaa vähän isompana, koska eka kerta epäonnistu (kun jäin taas killumaan sinne jalustinten varaan, luulin jo että olin päässyt siitä yli Audan kanssa). Sen jälkeen otin yhen hypyn vielä pienehkölle okserille, vaikka Auda päättikin, että se este on vähintään metrin korkunen. :'D Sitten alotinkin hyppäämään jo vähän enemmän, eli tulin linjana tukki-sarja-okseri. Tukki ja sarja suju ihan ok, okserille tuli vähän tiukka kaarros, enkä oikein saanut sitä käännettyä, mutta kyllä me siitä selvittiin. :D Näiden jälkeen tulin kulman ja semmosen ihmeellisen pyramidimaisen kasan (sillä on varmaan joku nimikin, ihan oikea maastoeste?).

Kulmalle tultiin ihan hyvin, vähän juureen, mutta sitten tälle ihme-esteelle Auda stoppasi. Oli kuulemma kytännyt sitä aiemminkin, eikä suostunut hyppäämään. Noh, ei kun uusi yritys, mutta taas stoppi. Siinä vaiheessa meni vähän hermo, kun ei Auda oikeesti yleensä pelkää mitään, mutta sitten on nää tämmöset jotkut erikoiset. Kolmannella kerralla karjuntaa (haha, toimii aina) ja vähän raippaa, niin johan hyppäsi! Ja näin sitten kävi...



Itse lennähdin kauniissa kaaressa sieltä miten päin sattuu kaulalle ja oli aika lähellä, etten melkeen tippunutkin. :D Tulin vielä toisen kerran ja sillon saatiinkin vähän normaalimpi hyppy. Kävelin jonkun aikaa ja tulin sitten normiesteitä vähän isompana, oliskohan ollut 100cm-110cm kun loppujen lopuksi mitattiin. Eli siis okseri-sarja-toinen sarja. Feilasin kyllä jokaikisen lähestymisen, huhhuh! Lähestymisten kanssa mä lagaan valitettavan usein vieläkin. Jos nään ettei se askel osu, niin en vaan kerkeä päättämään, mitä tehdä asialle ja lopputuloksena aina huono hyppy, aargh. Tulin vielä uudestaan viimesimmän sarjan, koska en ollut saanut siihen hyviä hyppyjä ja tällä kertaa menikin sujuvasti. Audan hypyissä ei oikeesti näe mitään eroa, ne on aina yhtä isoja ja voimakkaita, oli este sitten 60cm tai 100cm. :D



Näiden jälkeen tulin vielä 'mulle jännittävämpiä esteitä', pitäähän sitä päästä pelosta yli! Tai no tämä ensimmäinen (leveä okseripöytä) ei kyllä itseä mietityttänyt oikeastaan, mutta onhan se aika massiivinen. Näin kuitenkin jo kaukaa, että askel sopii ja sitten vaan nautin. Hypystä tuli sujuva ja mikäs siinä sitten mukana killuessa. :D Ihan viimesenä päästiinkin mun 'kauhuesteeseen', eli siihen valtavaan kai 120cm kokoseen putkeen... Mä en ole oikeestaan koskaan tuntenut minkään näköstä pelkoa ratsastaessa, eikä tämäkään mikään pelko ollut, mutta varmastikin lähimpänä pelon tunnetta, mitä on ikinä ollut. Olin kuitenkin varsin luottavaisin mielin, koska oli mennyt siihen mennessä kuitenkin ihan hyvin. Askel tuli ehkä vähän juureen, mutta hyppy oli tosi kevyt ja tuntu ihan samalta kun kaikki muutkin. Mä selvisin siitä! Nyt saankin seuraavaa jännitystä odottaa pitkään, koska ton jälkeen aika moni asia tuntuu helpolta. Vaikkei tuokaan loppujen lopuksi ollut yhtään vaikea, turhaan olin jännittänyt. Se on Cajuksenkin sanojen mukaan oikeasti melko helppo, näyttää vaan niin massiiviselta kun se nyt on semmonen valtava. Mutta kivaa oli ja nyt on kyllä itseluottamus nousussa!



Mitä piditte postauksesta? Onko teillä mitään ns. ratsastuspelkoja vai ootteko tekin yhtä kaistapäisiä kun mä? :D

Ps. Nyt onkin tullut ratsastettua paljonkin, mutta valitettavasti aika arkipäivinä on hyvin rajallista, enkä ole postauksia kerennyt kirjoittaa/materiaaleja käydä ollenkaan läpi. Mutta viikonlopun aikana tulossa kuulumispostaustakin!

Juniorihubertus ritarina [paaljon kuvia]

Eilen oli vuorossa jälleen vuosittainen hubertusratsastus, joka on ainakin mun mieletä joka kerta yhtä hauskaa ja piristävää! Tällä kertaa ratsuksi oli osunut Jolly, jonka mä vähän arvasinkin. Kiva hevosvaihtoehto, vähän erilaisempaa kun mun aiemmat hubberatsut. Teemana oli prinsessat ja ritarit ja itse päätin pukeutua ritariksi. Asuun kuului kypärässä hilluva töyhtö, joka kuvasti ritarien kypärissä olevia harjaksia (tai mitälie), saappaiden ja turvaliivin jesarointia, mikä yritti esittää harmaata haarniskaa. Jollylle kiinnitin martingaaliin ja ohjiin sellasta mustaa kangaspaperia ja satulahuopaan meidän ratsastusseuran, Majoranin, logon. Kyllähän meistä tuli melkein uskottava ritariratsukko! Jolly oli vaan niin sopiva tähän ritariratsun rooliin, että oli pakko valita se rooli.

Prinsessa ja sen ritari ;)

Hevosten selkään kavuttiin puoli viiden aikaan ja alkuun pyörittiin hetken kentällä käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen lähdettiin perinteiselle maastokierrokselle, joka kesti noin puoli tuntia. Mä pääsinkin ihan opettajan perään mun isohkon hepan kanssa ja roikuttiinkin sen takapuolessa lähes kiinni koko matkan... Maastolenkin aikana ravattiin pari lyhyttä pätkää, jonka jälkeen mentiin pellolle ravaamaan ja laukkaamaan. Jolly käyttäyty kun pieni enkeli vastoin mun odotuksia, joten se oli ehkä vähän tylsä. :'D Itse kun olen näiden villimpien kaverien ystävä. Maastoreissun jälkeen tultiin kentälle suorittamaan hauska tehtävärata kaksinkamppailuna, kuten joka vuosi on tehty. Rata meni suurin piirtein näin: kuninkaallinen tervehdys tuomareille - kaada tötterö ja jos alta paljastuu punainen omena, kierrä takaisin alkuun, mutta jos tulee vihreä omena, saa jatkaa - pujottelu kukkien välistä - "solisevan puron", eli kavaletin ja vesimaton yli hyppääminen - kierrä sateenkaaren ja aurinkoportin välistä - tiputa pehmolelu tötterön nokasta - hyppää alas selästä, nappaa miekka, nosta jalka holvikaarelle ja huuda nimi. Videolta näätte selkeemmin, mitä tarkotan, mutta noin se siis meni!

Tässä näkyy hyvin nää kaikki koristelut! Plus se, etten todellakaan ratsastanut, vaan menin koko ajan vaan löysäillen puolipitkällä ohjalla :D

Jollyn kanssa halusin olla varovaisempi tässä leikkimielisessä kisassa, joten en mitään voittoa sieltä hakenutkaan. Toki mussa asuu pieni kilpailuhenkinen hahmo, joten kyllä mä nää kaikki tehtävät tein niin nopeasti, kun vaan pystyin, ottaen huomioon Jollyn. Ensimmäisellä kerralla kaikki sujui suht hyvin, pujottelussa se vähän hätäänty ja muutaman taputtelun ja rauhottavan sanan jälkeen jatkettiin. Kavaletin yli en tiennyt oikein, mitä odottaa, joten siihen tulikin sitten varsin hieno hyppy. :D Loppuosa sujuikin sitten ihan näppärästi, vähän näki Jollysta, että se oli hämillään, mutta rohkea heppa kuitenkin selvisi radasta jopa voittajana! 

Huii, pelottavat holvikaaret..!

Seuraavalla kerralla olin toisella puolella rataa Teresaa vastaan, haha. Tällä radalla ongelmia tuli tötterönkaadon kanssa, kun Jolly vähän jännitti sitä, voi pientä. :3 Loppu nimenhuudossakin Jollya jännitti, mutta se saikin paljon taputuksia ja kiitoksia, jo toisen kerran selvisi urheasti voittajana. Kolmannella kerralla, "semifinaalissa", Jolly kävi entistä kuumempana, ja alkusähellykset hidasti meiän menoa. Niinpä päätin ihan lopussa olla hyppäämättä alas selästä, koska tiesin, että toinen tulisi kuitenkin voittamaan, kun olivat sen verran edellä. Jollyllekin helpompaa, etten ala enää säheltämään. Paljon sokeria Jollylle rohkeasta suorituksesta, hauskaa oli! :)

Se on niin herttanen, ekaa kertaa tämmösessä hullutuksessa ja hienosti selvis! ♥

Illalla oli vielä vuorossa ruokailu ja muuta ohjelmaa. Meidän hieno The Ida team ("kolme aivoa & ruumis") voitti molemmat kilpailut (pantomiimiesityksiä ja arvaa kuka hevonen tai ihminen on kyseessä -visa), vaikkei niin tosissaan ehkä oltukaan, ainakaan pantomiimissä.. :D Tosi kiva ilta oli ihanien ihmisten seurassa, nää on vaan niin mahtavia joka kerta! Pikkujouluja sitten odotellessa.. ;)

Mitä piditte postauksesta, onko teillä koskaan samanlaisia 'tapahtumia'? :)

Kuvat © Anna V, Minna P. ja Pinja H. Kiitokset kaikille!

Uusi estehevonen (hyvin mennyt valmennus)

Mä en oikeastaan koskaan haluaisi kirjoittaa ilman materiaalia, mutta tällä kertaa sitä ei nyt valitettavasti ole, joten joudutte tyytymään vanhoihin kuviin! Tunnista jäi vaan niin mahtava fiilis, että halusin tulla sen tänne jakamaan. Oli vähän niin ja näin, että pääsenkö/menenkö, varsinkin kun tänään aamulla sain tulokset lääkäriltä ja kyllähän mulla se angiina on, huoh. Tosin oireet on aika vähäset enää, pikkasen yskää ja ääni vähän mennyt, muttei mitään kuumetta/kurkkukipua, mikä on hyvä! Niinpä päädyin ratkaisuun mennä tehoestevalmennukseen, koska niitä on kuitenkin vain kerran kuussa.

Ratsuksi sain vähän yllättäen Jollyn, vaikka edelliskerralla olin mennyt Desperadolla. Iloisella mielellä kuitenkin menin tunnille, Jollyssa ainakin riittää sitä mun kaipaamaa haastetta! Musta on kiva ratsastaa tämmösiä erilaisia 'ongelmahevosia', esteillä siis nimenomaan. Jollylla ei ole tähän mennessä hypätty kovinkaan paljoa, vaikka se onkin tuolla ollut jo suht kauan, se ei oikein käsitä esteitä. Voimaa kuitenkin löytyy ja näin ollen ponnuakin, kunhan vaan osaisi kohdistaa sen oikeaan suuntaan aina! :D

Tänään tunti aloitettiin verkkaamalla aika itsenäisesti ja jälleen (kuten aina nää mun esteverkat) mulla ei ollut mitään käryä, mitä tekisin, kunhan siellä pyörähtelin vähän. Kouluratsastuksellisesti katsoen voisi sanoa, että meni aivan surkeasti, mutta estetunneilla mä annan itseni unohtaa sen kouluratsastaja-minän ja siirtyä esteratsastaja-minään, jota ei kiinnosta kulkeeko se hevonen nyt kauniisti kaula kaarella vai ei. Verkkaamisen jälkeen tultiin toisella lyhyellä sivulla olleet ravipuomit, joiden jälkeen laukannosto pitkällä sivulla ja laukassa kavaletit toisella puolella. Alkuun kaikki oli toosi vaikeeta, ravipuomit tsägällä päästiin edes ravissa, laukannostoissa tuli aina väärä laukka ja kavaletit räpellettiin läpi kolauttamalla jokaista mennessämme. Kerta kerralta tää kuitenkin parani ja loppujen lopuksi sieltä tuli hyviäkin kertoja! Toiseen suuntaan oli alkuun sama ongelma ja tuli yhä useampia laukka-askeleita kaikkiin väleihin. Lopuksi tääkin parani ja päästiin tulemaan ihan normaalistikin ilman villiä menoa.

Puomi-kavaletti-tehtävä

Tämän jälkeen tultiin pieni estetehtävä, esteet tosi pieninä miniristikoina, kun haluttiin katsoa, miten Jolly ja toinen kokematon kaveri, Cinderella, hyppää. Tehtävän näättekin tosta alla olevasta (erittäin taidokkaasti piirretystä) kuvasta, eli vino hyppy ristikolle, sitten ristikko (jonka tohon piirsin vahingossa pystynä) ja vino hyppy toiseen suuntaan. Odotin jotain taivaaseen sinkoamista alkutunnin ja Jollyn vireystilan perusteella, mutta itse asiassa se meni ihan superhyvin! Kaikki hypyt oli hyviä, ainoastaan vikalle sen takajalat jäi matkasta ja toinen puomeista putos, mutta se nyt oli pientä. Sainkin paljon positiivisia kommentteja sen jälkeen niin valmentajalta, kun muilta ryhmäkavereilta. Siinä on myös yksi asia, jota mä rakastan tässä ryhmässä; kaikki on ihanan kannustavia! Jolly oli siis ihan super ja sai paljon taputuksia. :)

 

Kuvis 10 ei-kun-siis-mitä..?

Nää kuvat viime vuoden lokakuulta, jollon 'hyppäsin' Jollylla kerran. Sen jälkeen en ollutkaan hypännyt sillä, joten aika uusi tuttavuushan se esteillä oli!

Toisella kerralla lisättiin tehtävän alkuun kavaletit, sitten sama vino-ristikko-vino ja loppuun vielä okseri. Pikkuesteillä mentiin taas, mutta jatkettiinkin samoilla teknisesti haastavemmilla tehtävillä. Alun kavaletit suju hyvin, kuten seuraava vino hyppy. Seuraava 'kaareva' oli vaikea ja hypystä ei tullut ihan niin vino hyppy, mutta meni paremmin kuin edellisellä kerralla. Viimeselle okserillekin tuli hyvä hyppy ja olin ihan supertyytyväinen! Olin ilmeisesti tehnyt jotain oikein, kun sain valmentajaltakin erinomaista palautetta. "Taisi löytyä Jollylle nyt ratsastaja! Mä en oo koskaan nähny, että joku hyppäis Jollylla noin hyvin!" Olin ihan äimistynyt näistä sanoista, koska toi oli oikeesti tosi paljon sanottu varsinkin tuolta valmentajalta. Kai sitä voi kerrankin rehellisesti (ja jopa omasta mielestäni sanoa) että tuo, jos mikä, onnistui hyvin! Tuon perään sanoi vielä, että nythän pitäisi alkaa treenaamaan Jollylla enemmänkin. Mielellänihän minä, Jolly oli niin kiva hypätä tänään! Ehkä mä vihdoin löysin ittelleni hyvän estehepan? Tätä onkin odotettu!

Tästä nyt ei ainakaan saa mitään selvää, mutta.. :'D

Tultiin sama tehtävä vielä toiseen kertaan, mutta nyt mä vaan pohdin ihan liikaa asioita. Ekalla kerralla olin mennyt rennosti sen kummempia ajattelematta ja sillon oli sujunut hyvin. Nyt alotin tehtävän hienosti epäonnistumalla ensimmäiset kaksi kertaa kavaleteilla (rämistelyä ja jopa ohi viimesestä osasta, loistava), kolmas kerta sitten onnistui onneksi. Tällä kertaa ei tullut yhtä sujuvia hyppyjä ja ite jäin jälkeen vähän. Viimeselle okserille tuli kuitenkin kiva hyppy ja siihen oli sitten hyvä lopettaa! Jälleen tuli positiivista kommenttia, vaikka itse kyllä huomasin ne kaikki omat istuntavirheet, höh. Joka tapauksessa mahtava fiilis jäi ja oon niin ilonen, etten jättänyt välistä vaan menin! Nyt en maltakaan odottaa seuraavaa kertaa, että pääsisin uudestaan tuolla hyppäämään. :D

Jaksoiko tämmöstä postausta lukea? Saitteko mitään selvää mun hienoista rata-/tehtäväpiirroksista? :D

Ulkoasu vihdoin uusiksi

...ja aika rajulla tavalla. Vaihdoin vihdoin tän ulkoasun, joka oli alkanut ainakin mua tympäännyttämään. Kaikki koodit yms meni uusiksi ja vihdoin sain kaiken valmiiksi, banneria ja uusia esittelysivuja myöten. Kauan siinä menikin, mutta mitäs tässä kipeenä muutakaan tekemistä? Tämä sama ärsyttävä flunssa on piinannut mua tässä jo kaksi ja puoli viikkoa, ja tänään sain nielunviljelystäkin alustavaa tietoa, että saattaa olla anginaa kyseessä, jippii. Se tietää antibiootteja ja se tietää pillereitä, joista mä en tosiaan pidä. Toivotaan nyt kuitenkin parasta, että tää ei olisikaan angiina (tulokset meni jatkotutkimuksiin ja huomenna lisää tietoa)! Missasin joka tapauksessa tämän päivän maaston ja huomisen tehoestevalmennuksen, ai että, kun ärsyttää ihan mielettömästi.

Mutta siis anyway, ulkoasuun saatan tehdä jotain pienia fiksailuja vielä ja saa nähdä kauan tuota banneriakin pidän, mutta mitäs pidätte? Olisi kiva saada mielipidettä, kun kuitenkin näinkin kauan tähän meni. :D