58. Kevätkauden vikat ratsastukset

Nyt on sitten kaikki ratsastukset ennen kesälomaa ohitse! Maanantaina meillä oli estevalmennus, jossa saatiin hypätä ilman satulaa. Itse olen hypännyt ilman satulaa viimeksi kolme vuotta sitten ja sekin oli tallimme silloisella seniorilla, Jackpotilla, ja estekorkeuskin huikeat 10cm. Oli siis hauskaa vaihtelua päästä vihdoin hyppäämään ilman satulaa! :D

Sain Miltonin, ihan vaan tälleen vaihteeksi, mutta se on kuitenkin tosi kiva. Aloitimme kevyesti ravaillen ja kävellen, Milton oli jo aluksi tosi pehmeä edestä, vaikka kaasua hiukan puuttuikin. Sitten aloimme jo aika lailla laukkojen jälkeen "hyppäämään", toisin sanoen tulimme kavaletti-kavaletti-kavaletti-miniristikko-puomi linjaa, joka oli keskihalkaisijalla. Ekalla kerralla Milton tuli vähän hitaasti ja askel ei oikein osunut, mutta tokalla kerralla tuli paljon reippaammin ja viimeinen väli jäi melkein jo lyhyeksi. Tulimme samaa sarjaa aina vähän muunneltuna, estekorkeus oli korkeimmillaan noin 40cm mikä vähän taas harmitti. Milton oli kyllä itsessään tosi kiva, pari kertaa se lähti jopa itse kiihdyttämään esteelle ja sai tehdä pari puolipidätettäkin! :D Oli kuitenkn kiva tunti, seuraavan kerran pääsen hyppäämään varmaan vasta parin viikon päästä, ellen mene tuohon heppavalmennukseen. :)


Keskiviikkona sain sitten jo vähän erikokoisen ratsun, nimittäin listaan nimeni perään oli laitettu Waillantte! Olin jo miettinytkin, että koskahan sen mahtaisin saada, ja hauska kokeiluhan se oli. Waillantte on siis tosiaan ainakin lähes 180cm, aivan täysin varma en ole. Alkuvaikutelma hevosesta oli raskas ja hidas. Sitähän se ainakin alkuun oli, mutta vetristyi kyllä puolen tunnin kuluessa. Menimme tällä tunnilla ainoastaan täysin perusjuttuja, työskenneltiin lähes koko tunti ympyrällä. Ei kyllä yhtään haitannut, tuolla hevosella ekalla kerralla en ihan mielelläni olisi mitään vastalaukkoja harjoitellut. :D


Nyt, kun oli ainakin tarpeeksi iso hevonen, pystyin keskittymään istuntaankin kunnolla. Se satula on kuin oikea heittoistuin, joten siellä huomaa heti, jos istuu vähänkään etunojassa. Ainoa syy, miksi istunta välillä kärsi, oli se, että kunto loppui kesken ja toi hevonen vaan veti mut sinne kaulalle... :D Pääosin kuitenkin sain istunnan pidettyä kunnossa. Sitten, kun jossain vaiheessa alkoi tuntuma paranemaan, niin oli se kyllä aika magee hevonen kaiken kaikkiaan! Kuntoa se kyllä vaati ja tuolla hillittömässä helteessä ratsastus otti voimille, mutta en antanut sen häiritä. Laukassakin sain hyvin liikkumaan ja sitä sai loppujen lopuksi jopa pidätellä, ettei mene ihan ylitempoon. Tykkäsin kyllä. :)