33. Heppailua kirjaimellisesti

Jeejee, pääsin taas ihan hevosen selkään, kun olin vaihteeksi korvaamassa tuntia. Sain hevoseksi Victorin, n. 165cm korkean tummanruunikon. Victor oli jo alusta tosi kiva, liikkui ihan oikein päin ja oli kädelle tosi kevyt. Liikkui myös hyvin eteen, menin melko hitaasti, koska muuten olisi mennyt liian hätäileväksi. Itse kun satun olemaan sen puolesta 'agressiivisempi' ratsastaja, että suoraan sanottuna inhoan kun hevonen liikkuu hitaasti ja raippa viuhuu tunnilla pariinkin kertaan. Victoria ei edes oikeastaan tarvinnut kauheasti käskeä eteen, vaikka se meni hitaasti, se oli aktiivinen eikä sellainen löntystävä luuska.

Teimme tunnilla alkuun pysähdyksiä, joissa se vähän jännittyi, mutta tuli sieltä pari hyvääkin pysähdystä. Sen jälkeen teimme voltteja, aluksi ihan käynnissä, olisin voinut taivuttaa enemmänkin. Vähän painoi ulos, mutta korjaantui kuiten hyvin. Ravissa teimme samaa, liikkui tosi kivasti. Oli se vaan ihanaa, kun ei tarvinnut pidättää, ei potkia pohkeella tai kannatella yhtään painoi käsillä. (Ainoastaan ohjan paino) Kerrankin joku koulutunti, jossa oikeasti tuli kiva ja ilonen fiilis! Laukassa Victorin askellus ei ollut ihan yhtä kevyttä ja se laukka oli aika vaikea, mutta liikkui kuitenkin ihan hyvin.

Oikeassa kierroksessa oli sata kertaa helpompaa, vasempaan oli vähän jäykempi, eikä taipunut yhtä helposti. Toiseen kierrokseen toimi kuin unelma, vähän tarvitsi vain ohjasta kääntää, niin toimi hyvin ja sen askeleet harjoitusravissa oli tosi pehmeät. Tässä oli varmaan eka hevonen (Lepuskissa), jolla olen mennyt ja oikeasti saanut kunnon ja hyvän fiiliksen. (Londalla mennyt vain gramaaneilla, joten en laske sitä) Mutta oli kaikin puolin kiva! :)

Hups, kiva romaani...