Hevostelua Kanadassa II

Tässä tuo tallirakennus, eli se on siis tommonen iso lato, joka on kuitenkin sisältä paljon modernimpi :D


Torstaiaamu aloitettiinkin heti viemällä hevoset laitumille. Farleigh (kuvissa näkyvä tallilla asuva kimo 12-vuotias hevosruuna), Mocca ja Cinnamon (rautias ponimummo) vietiin kauimmaiselle laitumelle. Vesiastia piti täyttää samalla, siitä oli vissiin yön aikana käyneet peurat sun muut juomassa. Tuolla on siis villieläimistä jonkin verran vaivaa, erityisesti raccooneista (pesukarhu). Ne tunkeutuu usein satulahuoneeseen ja syö sieltä kaiken mahdollisen syömisen arvoisen. Edellisenä yönä ne ei onneksi olleet käyneet tekemässä tuhojaan! Noiden kolmen hepan lisäksi vietiin Penny ja sen varsa, Lola, laitumelle toisen varsan ja emän seuraksi. Ne olivat olleet vasta pari päivää yhdessä, joten ei viitsinyt yöksi jättää samalle laitumelle, kun varsinkin tuo Penny tuntui olevan vähän pomottelevaa tyyppiä. Otin siinä sitten muutaman kuvan varsoista, jotka innoissaan hyppelehti ympäriinsä.

Farleigh, Cinnamon ja Mocca

Sitten lähdettiinkin vähän ajelemaan ympäri tätä naapurustoa. Juuri tällä alueella sattuu olemaan lähes jokaisella oma talli (kaikki muuten ihan älyttömän hienoja!). Tuonne alueelle saavuttaessa kyltissäkin lukee "Equestrian Neighbourhood", jota se tosiaan olikin! Käytiin katsomassa läheistä Riding clubia, jonne oli juuri valmistunut uusi tallirakennus. Aika hienohan se olikin! Joku siinä paikalla ollut esitteli sitä vähän meille ja vaikka osa menikin ohi (en oikein tätä heppasanastoa handlaa, pitäisi varmaan opetella), niin oli mielenkiintoista kuunnella. Kanadalaisten englanti on (mun onnekseni) muuten tosi selkeää ja tuolla on ehdottomasti hyvä opetella sitä. Jos mietitte, löytyykö niiltä omanlaista aksenttia, niin kyllä niillä on semmonen tietynlainen. Se on ehkä semmonen sekotus britti- ja jenkkienglantia, ja erityisen selkeää! No, takaisin aiheeseen: käytiin katsomassa vähän noita maastoesteitä, joita tuolta löytyi. Ne oli ehdottomasti semmosia, mitä mäkin haluaisin hypätä, tommosia yksinkertasia tukkeja ja aitoja ja sen sorttista. Kanadassa on muuten olemassa myös sellasia luokkia, joissa hypätään pelkkä maastoesteosuus. Semmonen oliskin mulle sopiva, koska suurin kynnys kenttäkisoihin osallistumiseen mulla on lähinnä kouluosuus. :D

Älkää antako kuvan hämätä, tää este oli oikeesti jotain 100cm tai yli vaikka näyttääkin pieneltä :D

Esittelykierros jatkui ja käytiin vielä toisellakin tallilla katselemassa. Tämän jälkeen jatkettiin viemään klipperit teroitukseen ja sieltä katsomaan kisoja. Kanadassa nää kisat on ehdottomasti aina isompi tapahtuma - tuollakin oli samaa aikaa menossa kolme tai neljä eri luokkaa. Nyt oli hieman hiljasemmat kisat, koska ne oli meneillään jo neljättä päivää putkeen, mutta kyllä sieltä mun silmään lähtijöitä löyty. Voin vaan kuvitella tavallisen kisapäivän häslingin! Tällä kertaa oli samaa aikaa meneillään kaksi eri hunterluokkaa, sekä yksi tavallinen esteluokka ja siellä oli alkamassa vielä joku muukin luokka. Korkeudet näissä luokissa taisi olla jotain 90cm-120cm, eli semmonen perus. Tuolla kisat saattaa usein kestää monta päivää, ja monet hyppää siis joka päivä saman korkeuden. Mulle ei ihan selvinnyt miten ne luokat sitten varsinaisesti menee (montako lähtijää useimmiten on, miten sijoitukset menee yms), mutta pääsääntösesti kilpaileminen on siis laajakantaisempaa.

Kuva siis siitä perusaikaluokasta, hunterkuvat myöhemmässä postauksessa!

Ne isommat tallit siellä oli suurin piirtein tämän näkösiä, tuossa siis tallirakennus ja maneesi toi päädyssä oleva

Grand Prix -kenttä. Noilla kaikilla kentillä oli muuten hienoja erikoisesteitä paljon!

Kisapaikalta lähdettiin sitten takaisinpäin. Tallille päästyämme oli vuorossa sitten jo päivän ensimmäiset ratsastelut. Ratsuna oli tällä kertaa Hubey, tämä 6-vuotias hevosruuna, jolla siltäkin löytyy korkeutta ihan kiitettävät 168cm. Mitään pieniä hevosia ei näistä yksikään ollut, Carriekin oli siinä 175cm paikkeilla. Tuolla muuten käytetään eri yksikköä korkeuksista, mikä oli vähän hämmentävää. Saatiinkin siitä sitten Hubey kuntoon ja minä pääsin selkään. Hubey oli myös hyvin erilainen ratsastaa ja sekin vaikea aluksi. Ratsastin siis vaan kaikkia askellajeja aluksi läpi ja yritin saada siihen jonkinlaista tuntumaa. Laukassa kummitätini päätti vähän pitää tuntia enemmän, ja menin siis ympyrällä puomia, jolloin ideana oli pitää katse puomissa jo kaukaa asti ja sitten, kun näkee askeleen, siirtää katse taas eteenpäin. Kyseessä oli kuulemma "Morris-harjoitus", jota olin itse asiassa tehty joskus tunnillakin. Varsin hyvä harjoitus; eli siis puomi(t) ympyrän sivu(i)lle ja katse aikaisin puomeihin (tai voihan ne esteiksikin laittaa) ja heti kun näkee askeleen, siirtää katseen jo seuraavaan puomiin. Tämä rentouttaa käden, eikä silloin jää liikaa ratsastamaan ja tuijottelemaan puomia. 

Alkukankeuksia

Hubeysta tuli loppujen lopuksi tosi kiva ja sain siihen vähän otettakin. Otin pari pikkuhyppyä ristikolle ja jälleen kerran sain yllättyä siitä, miten rauhallisesti se meni. Ja tämä oli nimenomaan erilaista rauhallisuutta, ei sellaista "olen Pik Leon enkä liiku eteenpäin" -rauhallisuutta vaan nimenomaan semmoista tasaista eteenpäinpyrkimystä. Haha, hyvää vaihtelua mennä tämmöisilläkin hevosilla! Hypyt suju ihan kivasti, olin kuulemma kolmas, joka tuolla hyppäsi (mun kummitädin ja siis sen ammattiratsastajan lisäksi), todella järkevästi käyttäytyvä hevonen! Käytiin kävelemässä vielä 'postilaatikolle ja takaisin' maastoreitti (joka on pidempi matka, miltä kuulostaa). Ratsastuksen jälkeen hoidettiin hevoset pois (kummitätini oli siis ratsastanut Moccalla, ihanan näkönen hevonen!) ja haettiin sitten päivän toinen ratsu, Airbourne, talliin kuntoonlaitettavaksi. Äitini halusi ekaksi kokeilla Airbournea, joten odottelin sen aikaa kentällä katsellen. Sen jälkeen mä pääsinkin sitten itse selkään.

Estekuvat ei taaskaan oikeen onnistunut, mutta tää olis muuten ollut hyvä niin päätin laittaa!

Mocca 5v.

Airbourne oli paljon helpompi tällä kertaa, kun tiesin jo vähän miten ratsastaa. Mulla menee eka kerta yleensä aina ihan penkin alle ja seilailen siellä selässä, mutta tokalla kerralla alkaa jo sujumaan. Näin kävi siis tämänkin hepan kanssa! Alkuun sain harjoitella peruuttamista pelkän istunnan avulla. Oli muuten aika vaikeeta! Se oli sitten kyllä magee tunne, kun se hevonen oikeesti peruutti (ne huikeat pari askelta), se siis tosiaan on mahdollista! Toista on esimerkiksi Silverin kanssa... Airbourne oli tällä kertaa jo ihan superhieno, sain harjotella enemmänkin istunnalla ratsastamista. Tommonen olis ihan superhyvää treeniä lähinnä itselle, oppis käyttämään tuota istuntaakin paremmin hyväksi. Mutta pääasia, jolla toi hevonen toimi, oli jalat kiinni ja tasanen tuntuma. Huomas kyllä, miten hieno se sitten loppujen lopuksi oli, tosta hevosesta sais varmasti irti vaikka mitä!

Sen jälkeen heppa talliin ja pesuun, oli vähän kuuma ja heppa tuli kyllä hikiseksi. Päästettiin se sitten laitumelle ja mentiin kattelemaan varsoja taas. Tällä kertaa ne oli ihan villinä ja sain muutaman tosi hauskan kuvan, joita näättekin tossa alla. Airbournekin villiintyi siinä toisella puolella olevalla laitumella ja lähti innoissaan laukkailemaan, haha. Siinä olikin sitten tämän kerran heppailut ja jossain siinä kuuden jälkeen lähdettiin takaisin bussiasemaa kohden, josta meidän bussi lähti 19.06. Selvittiin hyvin takaisin hotellille, sellasen bussisightseeing-kierroksen jälkeen. Oli ihana käydä tuolla pitkästä aikaa, toivottavasti seuraavaan kertaan ei tule kulumaan yhtä pitkä aika!

Mitä piditte tästä postauksesta? Jäikö jotain kysyttävää tuosta kanadalaisesta hevostelusta? Onko joku muu teistä käynyt Kanadassa?

ps. Tänään käytiin muuten uittoreissulla, sieltä postausta (videon kera) huomenna ;)

Hevostelua Kanadassa

Otsikossa näettekin syyn postailemattomuuteen: vietin tässä viimeiset neljä päivää Kanadassa. Matka oli vähän tämmönen extempore (taas), ja pääsyynä lähtöön oli se, että mun kummitäti ja -setä asuvat tuolla. Tähän postaukseen ajattelin sisällyttää lähinnä ne hevosiin liittyvät jutut, lifestyleblogin puolelta löydätte loput. Elikkä perillä oltiin tiistai-iltana seitsemältä (paikalliseen aikaan, Kanadassa on siis tosiaan kello seitsemän tuntia jäljessä) ja sinä iltana ei paljoa sitten tehtykään, aikaisin vaan nukkumaan. Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen suunnistettiin kohti bussiasemaa (joka vaikeuksien kautta löydettiin vihdoin) ja sieltä bussilla Mount Pleasantiin. Meidän hotelli oli siis tosiaan Torontossa ja mun kummitäti asuu sieltä n. 1,5h ajomatkan päässä. Mentiin bussilla siis vähän lähemmäksi ja Mt. Pleasantin bussiasemalta hän tulikin hakemaan meidät sitten.

Viime kerrasta olikin jo aikaa - 2009 olin edellisen kerran käynyt tuolla ja silloin en hevosista saatika ratsastuksesta tiennyt oikeastaan tuon taivaallista. Tällä kertaa olin matkassa hieman erilaisen katsomustavan kera ja sainkin reissusta sitten jo irti enemmän. Kummitätini omistaa siis tallin, jossa asuvista hevosista kahdeksan(?) on hänen omia. Hän siis kasvattaa hevosia, siksi noin monta! :D Näistä hevosista Carrie, Hubey ja Mocca olivat viime näkemällä vasta pieniä varsoja, Hubey yksivuotias, Carrie ja Mocca vastasyntyneitä. Oli hauska nähdä, miten ne oli kasvaneet jo ihan huikean kokosiksi ja jopa eri värisiksikin. Perille päästyämme kävimme siis vähän tallia tarkastelemassa. Tallialueeseen kuuluu siis monen monta laidunta, talli, jossa on seitsemän boksia, satulahuone jne sekä kenttä. Maneesi löytyy muutaman kilometrin päässä olevalta tallilta ja maastojahan tuolla on myös ihan kivasti. Kävimme myös katsomassa varsoja, jotka olivat yhdellä näistä laitumista. Tällä kertaa siellä oli siis toinen, isompi (noin kaksikuukautinen) varsa ja pienempi, vasta noin pari viikkoa vanha varsa. Voi, miten sulosia ne olikaan! Varsoista ei kyllä ikinä saa tarpeeksi. :D Totta kai mammatkin oli hienoja hevosia!

Minä ja Cinnamon 2009

Pikkuvarsa ja sen emä, en muista valitettavasti kummankaan nimeä :D

Lola ja Penny

Minä ja Lola, taustalla Penny

Sen jälkeen haettiin talliin toiselta laitumelta Hubey ja Carrie. Niiden seurassa siellä oli muutamia muitakin - kaksi- ja kolmevuotiaat sisarukset, 30-vuotias vanha herra, sekä muutama muu, joita en nyt muista. Hubeyn ja Carrien lisäksi haettiin myös toiselta laitsalta Airbourne, musta hevosruuna. Airbourne oli viime kerralla vasta 3-vuotias ori ja silloin muistan sen olleen "iso ja hurja". Isohan se toki oli - 172cm taisi löytyä korkeutta, mutta hurjasta en niinkään tiedä. Tämän hevosen selkään pääsinkin jo sitten heti. Ratsastin siis kentällä, joka oli siinä suoraan tallin edessä. Airbourne tuntui tosi oudolta ja vaikealta varsinkin alkuun, se oli semmonen hevonen, joka toimii täysin istunnalla. Itse olen vähän huono ratsastamaan istunnalla, ei ole oikein koskaan tullut siihen mahdollisuutta millään hevosella. Hankaluuksia siis tosiaan oli, mutta kunhan sain pidettyä jalat kunnolla kiinni, niin se hevonen toimi aika automaattisesti.

Ratsastuskuvat ovat laadullisesti sitä luokkaa, mitä niistä äidin käsissä saattaa tulla... Joten näitä onkin sitten vaan rajallinen määrä melkein-onnistuneita kuvia :D

Pääsin kokeilemaan muutamaa hyppyäkin, oli kyllä niin hassua, kun pystyi menemään lähes löysällä ohjalla. Audan kanssa olen varsinkin tottunut siihen, että mun pitää pidätellä sitä melko paljon ja pitää ohjat hyvin tuntumalla loppuun asti. Airbourne sen sijaan on tyypillinen hunterhevonen - se laukkaa samaa tasaista laukkaa estettä ennen ja jälkeen, tekee laukanvaihdot ihan itsenäisesti ja hyppää varmasti. Hunter on siis tämmöinen pohjoisamerikkalainen esteratsastuslaji, jota ei Euroopasta löydy. Ajattelin tehdä siitä erillisen postauksen, jossa esittelen lajin, miltä kuulostaa, löytyykö kiinnostusta?

Hyppykuvista tää oli ainut onnistunut, hyppäsin siis kentän muutkin esteet

Ratsastuksen jälkeen hoidettiin hevonen pois ja heitettiin se takaisin laitumelle. Paikalle olikin saapunut siinä vaiheessa eräs ammattiratsastaja, joka siis ratsastelee noita kummitätini hevosia. Hän ja kummitätini laittoivat sitten Hubeyn ja Carrien kuntoon ja menivät kentälle ratsasamaan - juuri parahiksi, kun alkoi satamaan. Taidettiin tuoda Suomen sateet mukanamme sinne, nimittäin Kanadassa oli ollut viimeiset pari viikkoa ihan tukahduttavan kuumaa ja kuivaa! :D Otin muutaman kuvan hevosista kentällä, ja sateesta huolimatta ne onnistu yllättävän hyvin. Kauaa he eivät kyseisen rankkasateen takia ratsastaneet, joten hevoset sitten vaan takasin talliin ja boksiin. Tallista juostiin sitten talolle yrittäen pysyä mahdollisimman kuivana. Iltapäivä vietettiinkin sitten oikeastaan vaan syöden ja lepäillen. Kävin pihalla ottamassa muutamia kuvia ja löysinkin oivan raon, josta näki tuonne laitumelle ja räpsin siinä sitten muutaman kuvan hepoistakin. Illalla lähdin mukaan iltatalliin (jossa tosin seisoin vain tyhjänpanttina ja otin kuvia). Hevosille (jotka oli aiemmin haettu sisään) heitettiin siis iltaheinät ja käytiin tarkistamassa, miten tamma ja varsa voi. Sen jälkeen sitten vaan takaisin talolle, nukkumaan, haha.

Hubey 6v. aika magee!

Carrie 5v.

Hunni ja pikku-Carrie. Siitä onkin kasvanut vähän erinäkönen!

Pikku-Carrie oli varsana ihan villi, haha!

Tallikissa Lucky

Mocca iltatallissa oottamassa heiniä

Mitä piditte postauksesta? Oliko liian pitkä vai jaksoitteko lukea? Seuraavassa postauksessa kerron sitten torstain tunnelmista (ja sen päivän kahdesta ratsusta) ja enemmän kanadalaisesta hevosmaailmasta. :) Materiaalia löytyy, joten pitkää postausta luvassa silloinkin...