Muistilista: korjattavaa

Ensimmäinen kerta mun tuntsariratsulla ei ollut mitenkään positiivisesti yllättävä. Fiilikset tästä hevosesta: vino, oudon ponimainen, jäykkä ja todella ei-pyörivä laukka.

Muistilista seuraaville tunneille:

Suorista vasemmalta: Heppa oli siis järkyttävän vino vasemmalle ja meni koko ajan lapa ihan vasemmalla. En tiiä yhtään mitä mun olisi pitänyt tehdä asialle, kun se ei tuntunut reagoivan mihinkään. Opettajastakaan ei ollut kummoista apua tässä asiassa.

Ratsasta kulmat: Ihan alkutunnista se kaatui kulmissa. Melkein kirjaimellisesti kaatui. Se vaan jyräsi suoraan mun sisäpohkeen läpi ja kaahasi seuraavalle suoralle uralle (eikä itse asiassa mennyt edes uralle asti vaan jäi siihen siäpuolelle ja valui vähitellen uralle asti). Sain niitä paranemaan jonkin verran tunnin aikana, mm. ihan pysäyttämällä sen sinne. Tää sama effekti toistu mm. volteilla, joten paljon rauhaa ja keskittymistä sille hevoselle. Tuntu vaan, että Rasmus käy vähän vaan pyörähtämässä ympäri ilman sen suurempaa keskittymistä. Pitää siis pistää tätä pollea töihin, on vissiin päässyt vähän kevyemmällä nyt lähiaikoina!

Ratsasta takajalkoja: Sen askel on tosi ponimaista ja pientä ja se ei todellakaan astunut tällä tunnilla alle vaan jäi kipittämään niiden takajalkojensa kanssa. Sen askelta pitäisi saada venytettyä huomattavasti ja saada siitä kunnon liikettä irti. Siinäpä vasta tavoite!

Laukka pyörivämmäksi: Ne lyhkäset laukkapätkät, jota kerettiin ottamaan, oli jotain ihan karmeeta. Se laukka oli vinoa, töksähtelevää ja hevonen kulki pää niin ylhäällä kuin suinkin. Kulmista sitten puhumattakaan... Oikoi sieltä noin kymmenisen metriä, ja kaahotti ne vaan kipittävällä tahdilla.

Muotoa ryhdikkäämmäksi, mutta rennommaksi: Ainakin tänään tunnilla se kulki vaan joko virkkuukoukkuasennossa tai sitten oli etupainoisena lavoillaan. Ryhtiä ja rentoutta!

Siinäpä vasta tavotteita nyt tuleville kahdelle kuukaudelle! Nyt aion kyllä tunkea joka ikiselle koulutunnille ton kanssa, jotta päästään vähän kehittymään :D Mitä tykkäsitte tämmösestä postauksesta?

Epäonnistunut maastoestetunti ja tippuminen

Piiiitkä postaus. /Kirjotettu lauantaina.

Tällä hetkellä oon sanoinkuvaamattoman pettynyt itteeni. Oikeesti. Sähelsin valmennuksessa kyllä ihan minkä kerkesin ja kiellettiin pariin otteeseen, päätin tippua ja jalka vaelsi ties missä. Eilisen hyvä mieli ja lepposa meno oli kyllä harvinaisen kaukana tän päivän räpeltämisestä. Musta tuntuu, että noi valmennukset menee vaan huonommin ja huonommin joka kerta. Itsenäisesti hyppääminen ei mene yhtään noin huonosti. Missä vika siis?

Aloitetaanpa nyt siitä hetkestä kun kaikki oli vielä hyvin ja odotin innolla, että pääsen hyppäämään. Verkattiin ravaamalla ja laukkaamalla pelto ympäri kerran ja sen jälkeen alkoikin jo hyppääminen. Verkkaesteenä oli semmonen pieni muuri, joka sujui ihan hyvin. Sen jälkeen tultiin tehtävä, johon kuulu rengaskasa, vene ja tukki. Tää suju muuten ihan hyvin, mutta kaarteessa Auda rupes hidastamaan kauheesti eikä meinannut kääntyä. Tän jälkeen tultiin ihan mun helpotukseksi sarja rataesteitä, joista tosin yksi oli kapea tukkieste ja yksi jälleen vene. Muuten suju ihan hyvin, mutta kaarteessa Auda rupesi jumittamaan eikä millään nostanut laukkaa, joten tein sitten ympyrän ja sen jälkeen pääsin jatkamaan.

Audalla on tosiaan vähän isoja hyppyjä.. :D Tuo este on siis noin 75cm korkea, joten vetäkää omat johtopäätöksenne hypyn korkeudesta!

Sitten alkoikin nämä suurimmat vaikeudet. Tehtävänä oli siis tulla vene, okseripöytä, kulma (näätte videolta mitä tarkotan :D), kaksi laatikkoa, isompi hauta, pikkuhauta ja semmonen pyöree juttu. Vene - ok, okseripöytä - tipun. Kaarteen jälkeen oli jotain kolme laukka-askelta aikaa ja mä olin varma, ettei meidän vauhti riitä siihen. No, niinhän siinä kävi, paitsi että Auda päätti silti hypätä sen. Mä olin suurin piirtein jo kääntämässä sitä siitä pois, mutta hevonen päättääkin mennä yli ja eihän mulla ollut mitään mahdollisuuksia pysyä. Vähän roikuin siinä kaulalla ja tulin sitten jaloilteni alas, ettei mitään sitten onneksi sattunut. Siinä vaiheessa multa meni kyllä kuppi nurin itseni kanssa - mitä oikein tapahtui? Viime tippumisesta olikin kerennyt kulua jo yli kaksi vuotta. Valitettavasti juuri tästä ei tullut videota, höh...

Tulin sen kai uudelleen (tästä mulla ei ole mitään muistikuvaa) ja vissiin yli päästiin kun kerta jatkoin. Seuraavana oli vuorossa kulma ja jollain ihmeen kaupalla mentiin siitä ekalla kerralla yli. Sen jälkeen vuorossa oli kaksi laatikkoa (tai mitälie), joista eka meni ihan hyvin, mutta tokalla taas ohi. Mä ite olin jo niin luovuttanu koko homman suhteen, etten edes jaksanut yrittää. Tulin tokan kerran ne molemmat ja vähän raippaa niin Auda hyppäsi kiltisti. Sen jälkeen oli vuorossa hauta, jolle tultiin vähän yllättäen ja Auda pisti jarrut pohjaan. Siinä sitä hautaa kattellessa ajattelin, että voi jumankauta tästä tule yhtään mitään. Pari kertaa sitten annettiin Audan haistella sitä ja yritin tulla sen jälkeen. Pari kertaa tuli taas kielto, mutta sitte kolmannella yrittämällä mä pelkäsin enemmän Cajusta, joka heilu siellä takana risun kanssa, koska olin varma että se olis pistäny mut hyppäämään sen vaikka paikoiltaan (jonka jälkeen olisin tullut varmaan taas alas), joten päätin sitten pakottaa hevosen siitä yli helpommalla tavalla. Pikkuhaudalle ja sille ihmeputkilolle tultiin taas ihan miten sattuu, mutta onneksi yli kuitenkin. Huhhuh, oli sekin koettelemus sitten ohi.

Vaan eipä olleet ongelmat vieläkään ohi - seuraava tehtävä (rengas, kapea tukki, pöytä ja sohva) osottautu edelleen vaikeaksi. Tai pikemminkin vaan se ensimmäinen rengaseste. Reippaasti tultiin, mutta viime hetkellä jarrut pohjaan ja jotenki heppa rysähti siihen päälle. Miljoona kertaa sain taas yrittää tulla sen, mutta joka kerta jumitti. En mä sitä estettä pelännyt, fiilis oli ennemminkin epätoivoinen. Enkö mä saa hevosta yhden pikku renkaan yli? Loppujen lopuksi mä olin niin kyllästynyt itseeni ja hevoseen ja koko esteeseen, että päätin tyytyä mun perinteiseen karjuntatyyliin. Metri ennen estettä (samassa kohassa, jossa oltiin stopattu joka kerta) karjasin että "JAPJAPJAP" ja hevonen pelästy mua sen verran, että hyppäsi sen 60cm renkaan ainakin 160cm korkusena. Ite lennähdin sieltä kauniissa kaaressa kaulalle ja oli niin hilkulla, etten tullut alas, mutta jotenkin onnistuin kampeamaan itseni sieltä ylös. Ninjailu 5/5. :D Siitä sitten jatkoin tehtävää tyytyväisenä ja lopuissa ei ollutkaan mitään ongelmaa. Olin saanut jonkin verran taas itsevarmuutta, että sujuvasti mentiin kaikki. Sohva hypättiin ehkä vähän sivusta, mutta pikkujuttu se semmonen.

Tulin vielä renkaan pari kertaa, jotta saatiin siihen vähän normaalimpi hyppy. Tällä kertaa ei ollut ongelmia (toki Auda vähän ylihyppäsi, mutta sitä se nyt tekee oikeastaan aina) ja sekin oli suoritettu. Viimesenä pari tuli antenniesteen ja semmosen 120cm korkusen mustan putken (näätte videolta, siinä taustalla oleva), mutta siinä vaiheessa meni kyllä mun rajat jo yli. Sain siis tehtäväksi tulla antennipystyn ja normipystyn. Näillä tämmösillä helpoilla esteillä ei ollut enää mitään ongelmaa. Tolla viimesellä pystyllä ainoo asia mitä mä ajattelin, oli "jalat eteen", koska se on varmaan ainoa asia, mitä Cajus on sanonut mulle näitten kolmen valmennuksen aikana ja erityisesti tässä viimesimmässä. No, siellä edessähän ne nyt ainakin oli sitten...!

Oon niin pettynyt itseeni ton tunnin suhteen, ettei mitään rajaa. Itkukin oli tosi lähellä moneen kertaan, kun tuli noita tommosia epäonnistumisia ihan urakalla. Oon muutenkin hypännyt maastoesteitä melkosen vähän (tää oli itse asiassa mun kolmas kerta ikinä ja eka kerta siis noita esteitä), joten ei kai sitä nyt ihmeempiä pitäis odottakaaan, mutta kun Auda on niin ihana estehevonen, että se olisi hypännyt noi kaikki ihan helposti, niin jokainen virhe oli kyllä kuskin syytä. En mä ole maastoesteitä oikeastaan koskaan pelännyt (paitsi voin kyllä rehellisesti myöntää pelkääväni sitä isoa putkea siellä, sen hyppäämiseen mulla on vielä pitkä matka), mutta ne ei vaan ole mun juttu. Rataesteitä voin hypätä vaikka maailman tappiin asti, mutta noi maastoesteet on vaan sellasia, ettei yhtään huvittais. Pelkään enemmän sitä, että rikon hevosen kun itseni. Kauhuskenaariot jostain luunsa murtaneesta hevosesta välähteli mun mielessä kyllä tunnin aikana ja se vaikutti ratsastukseenkin aika merkittävästi. Ehkä mä sitten rutiinilla totun vähitellen noihinkin? Mistäs sitä tietää.

Lisäys tältä päivältä: Fiilikset on nyt päivän jälkeen vähän tasottuneet ja nyt ootan kyllä innolla, että pääsen uudestaan koittamaan. Haluun näyttää itselleni, että mä pystyn siihen ja että se on oikeesti ihan helppoa. Kyllä mä vielä onnistun.

Hyvän mielen peltotuuppailuja

Eilen päätin mennä Audalla pellolle, vähän rennosti ilman satulaa tuuppailua. Audan selkä oli edelleen yhtä kauhea istua, kun muistin, mutta mun onnekseni ratsastaessa mä sitten unohdan kaiken, eikä se haitannut enää. :D Toki istunta ehkä vähän kärsi, kun joudun vääntäytymään siellä mahdollisimman mukavaan asentoon. Auda oli jo heti alkukäynneissä tosi mukavan pehmeä ja kiva. Ravissa jatkui sama rento ja energinen meno, eikä sen ravikaan tuntunut niin pahalta. Menin lähinnä vaan ympyröitä ja jotain kiemuroita, en mitään erityisen vaikeita tehtäviä. Itse rakastan ratsastaa pelloilla, se on niin kivaa vaihtelua pölyisille kentille ja pimeille maneeseille! Audakin tykkäsi selkeästi mennä siellä, sillä se oli koko ajan hyvin kuulolla ja meni rennosti. Laukoissa tamma oli myös kiva ratsastaa, ehkä vähän kaahottavaa laukkaa oli, mutta annoin sen mennä vähän omaan tahtiinsa. 

Yhdessä vaiheessa pellon vierestä kulki toinen hevonen, jolloin Auda vähän jännitty ja pakka sotkeentui, mutta heppa rentoutu kuitenkin nopeasti. Molempiin suuntiin laukattuani jouduin lähtemään sieltä kentälle, koska Cajus tuli leikkaamaan nurmikkoa. Kentällä Auda oli heti paljon jännittyneempi ja kyttäsi erityisesti yhtä kulmaa. Meni jonkin aikaa, että sain sitä taas vähän rentoutumaan ja keskittymään paremmin muhun kun ympäristöön. Loppujen lopuksi sain sen kivan rennoksi (ehdottomasti päivän sana, haha) myös tuolla kentälläkin ja laukassa varsinkin tuli paljon kivoja pätkiä. Kaiken kaikkiaan superheppa! Tänään onkin sitten kiva lähteä pitkästä aikaa estevalmennukseen, katotaan mitä tulee! :D




Piristetäänpä tätä postausta parilla julkaisemattomalla kuvalla viime kisoista! :)

Vaihdoin muuten bannerin, mitäs mieltä ootte? :)

Hyppyjä tutulla hepalla

Menin eilen Bonolla kesän ensimmäisen estevalmennuksen ja voin kyllä sanoa, että ei vaan oikein ole mun tyyppinen estehevonen. :D Koulutunnilla tosta saa vielä paljonkin irti, mutta esteillä en vaan millään onnistu. Ihan hyvin se liikku ja sillein, mutta joka kerta esteelle hyyty ja onnistuttiin kaikkiin väleihin ottamaan liikaa askeleita. En vaan saanut sen laukkaa venymään, joten ei voi sitten mitään. Verkassa annoin sen mennä taas pitkänä, ennen kuin otin ohjat käteen ja aloin työstämään sitä enemmän. Tulimme puomeja kaarevalla ja ne suju ihan ok. Laukassa toinen puomeista nostettiin pystyksi ja tämäkin sujui vielä ihan hyvin, kun sai ottaa väliin ne neljä askelta. Sitten kun molemmat puomit nousi pystyiksi ja väliin kuului saada kolme askelta, niin se ei kyllä onnistunut millään. Neljällä tultiin, no matter what.

Tultiin vielä pari kertaa pikkurata, johon kuului tuo kaareva, sarja (joka koostui miniristikosta ja okserista) ja yksittäinen okseri. Ekalla kerralla Bono lähti hyvin liikkeelle ja edellinen ratsastaja sanoikin myöhemmin, että "noin reippaasti kaikkien pitäis tulla, hyvä kun kerkesin alta pois", haha. No, räjähtävästä lähdöstä huolimatta rata nyt meni miten meni. Neljä askelta kaarevalle, sarjan väliin kaksi laukka-askelta (miten on ees mahollista?) ja okserille lähettiin vähän kaukaa. Tunsin myös miten mun jalat vaan seikkaili siellä joka hypyssä. Bonon hypyt on vaan jotain niin jäätävää, ettei mulla oo mitään hajua miten päin siellä kuuluisi olla. Sain tulla sarjan uudestaan ja tällä kertaa sain sinne sen yhden askeleen. Toisella kertaa rata oli vähän isommilla esteillä ja suju ihan ok, neljä askelta jälleen kaarevalle, sarjalle lähettiin vähän kaukaa, mutta parin maiskautuksen kera yli ja okseri ihan ok. Ihan kiva tunti, tosin järjettömän tuntikoon vuoksi ei päästy hyppäämään kauheasti ja tuo hevonen nyt ei välttämättä ole mun lemppari. Noh, toivottavasti ens viikolla sitten paremmin! :)

Kuvat © Sara

YABUSAME - Ratsastavat samurait Laaksolla

"Yabusame-seremonia on yksi hienoimmista ja vanhimmista japanilaisista samurai-taistelulajeista, joka on peräisin Kamakura-kaudelta (1100-1200-luvulta). Perinteisiin samuraiasuihin pukeutuneet Ogasawara-koulukunnan jousiampujat ampuvat erikoisnuolensa juoksevan hevosen selästä kolmeen maaliin. Vaativiin ja vauhdikkaisiin suorituksiin liittyy värikäs shintoseremonia.
Vastaavanlaista kaksituntista tapahtumaa ei ole aiemmin nähty Pohjoismaissa." Lähde

Mä päädyin tänään siis lähtemään tuonne Laaksolle katsomaan tuota Yabusame -esitystä. Olin lukenut tästä esityksestä Hippoksesta ja se vaikutti siinä vaiheessa varsin mielenkiintoiselta, niin täytyihän sitä käydä vilkaisemassa. Itse kun olen nyt pari kertaa käynyt jousiammuntaa harrastamassa ja olen heppatyttöjä, niin hauska nähdä nämä lajit yhdistettynä!

Esitys alkoi siis ikuisuuksia kestäneellä rukousseremonialla...



...jonka jälkeen ratsukot ja toimitsijat kulkivat käynnissä edestakaisin tuota rataa. Nämä japanilaiset samurait olivat siis saaneet tutustua hevosiin kaksi päivää ennen tätä tapahtumaa Kangasalalla, ja hevoset valittiin siis jostakin joukosta ennen tapahtumaan pääsyä.


Itse ihastuin tähän pilkulliseen hevoseen, upeen näkönen! Tämä hevonen oli kuulemma myös näistä kaikista vaikein ja siltä kyllä näyttikin. :D

Miten ihmeessä noilla jalustimilla pystyy pysymään, sukkasillaan?

Vihdoin, noin kahden tunnin odottelun jälkeen, alkoi tämä "pääesitys", jossa ratsastajat laukkasivat pitkin kahden metrin levyistä rataa ja ampuivat nuolilla kolmeen eri puulaattaan. Arvostan suuresti näiden ihmisten taitoa laukata täysiä hevosella, jonka ovat saaneet nähdä ensimmäistä kertaa kaksi päivää ennen, ilman käsiä ja samalla ampua yli kaksi metriä pitkillä jousilla noin 50x50cm ruutuihin. Niin ja kaiken lisäksi vielä varmasti jonkin verran painavia kamoja kantaen. Aikamoinen taito!



Alunperin en ajatellut ollenkaan edioitoida tätä, mutta iski innostus niin päätinpä väsätä lyhyen videon :D Laatu nyt on mitä on, mutta tunnelma kuitenkin toivottavasti välittyy!

Ihan mielenkiintoinen tapahtuma, tosin alun odottelut olisi voinut jättää pois, ja katsomo järjestää paremmin, koska tuolta oli tosi vaikea nähdä (saatika ottaa kuvia tai videota), kun oli valtava ihmismuuri juuri siinä radan vieressä. Pääesitys kyllä korvasi toki odottelun, oli se aika mageen näköstä!

Oliko joku muu paikan päällä, mitä tykkäsitte? :)