Luukku 6 | Iso muutos blogissa

Eikä vain ulkoasussa, vaan... blogin nimikin muuttui! (Osoitetta en vaihda, koska muuten nää postaukset ei enää näkyisi teidän bloggerissa ja sitten menee hankalaks)

Tajusin vähän aikaa sitten, että tämä mun blogin nimi on tosi hankala ja ei sitä kukaan muista, varsinkaan jos ensimmäisen kerran mainitsee. Samana iltana mulle iski tämmönen huvittava ajatus, jonka päädyin nyt sitten kuitenkin toteuttamaan. Ronskin ottein kuvaa hyvin mun nimeä (Ronski) ja sitten sen voi järjellisesti ajatella tavallaan "kevyin ottein" : "Ronskein ottein", minkä sitten lyhensin tuohon versioon. Mitä mieltä ootte tästä uudesta nimestä ja ulkoasusta?

Tavallista postausta väliin

Muistittehan jo osallistua viime postauksessa olleeseen arvontaan? ;)

Vaikka tuo joulukalenteri onkin käynnissä, en ajatellut tietenkään sivuuttaa peruspostauksia! Nyt teille on vuorossa siis tavallinen lyhyehkö kertomus viime tunnista eiliseltä, jonne sain Bonon. Paremmalla menestyksellä kuin viimeksi, onneks!

Alussa Bono ei tuntunut yhtä hyvältä, kuin viime kerralla (jolloin se sitten olikin jäänyt siihen), joten sai tehdä työtä heti alusta asti. Aloitimme volteilla, jotka olivat vaikeita. En saanut Bonoa kunnolla pohkeen eteen, joten volteista tuli kangertelevia ja epäsymmetrisiä. Ajoittain, kun jaksoin saattaa avut loppuun, sain hyviäkin pätkiä. Viime lauantaisen kouludemon (jonka piti tallimme omistaja) ohjeet ja mietteet olivat mun mielessä ja koitin sitten tehokkaasti ja soveltaen niitä toteuttaa. Joissain osa-alueissa onnistuin ja ne auttoivat - joissain en sitten itse onnistunutkaan ja sen huomasi. Käyntivolttien jälkeen lähdimme raviin, joka oli alkuun hankalaa. Hoin mielessäni "istu, istu, istu, istu" ja "avut läpi, avut läpi, avut läpi". Johonkin väliin tungin myös "rauhota käsi, rauhota käsi", joka lähtee ikävästi näpertelemään varsinkin tuon hevosen kanssa. Vaikka Bono onkin lähempänä mun mukavuusaluetta, se on todella vaikea, mutta myös todella palkitseva.

Ravissa emme heti jatkaneet volttiteemalla, vaan menimme pääty-ympyröille työstämään hevosia. Siinä vaiheessa koin hetkellisen ahaa-elämyksen ja parin viikon takaiset fiilikset palautuivat mieleeni. Onnea ei kestänyt kuitenkaan pitkään (vaikka toki tästä olenkin iloinen), vaan tuntuma katosi suoralle uralle päästyä. Toiseen suuntaan... En saanut takaisin enää samaa tunnetta, se meni taas siihen mun ainaiseen säheltämiseen.
Laukannosto onnistui kuitenkin hyvin, vaikkei laukka lähtenytkään sitten pyörimään.



Vasempaan suuntaan kaikki on aina niin paljon helpompaa - pitäisi varmaan harjoitella sitä oikeatakin kierrosta, mutta minkäs sille voi. Kuten arvata saattaa, vasemmassa kierroksessa laukka pyöri heti paljon paremmin ja pääsin jopa lähelle hyvää laukkaa. Laukan jälkeen teimme muutamat siirtymiset - joita olisi ehdottomasti saanut olla enemmän - ja ne onnistu yllättävän hyvin! Vaikken saanutkaan Bonoa liikkumaan niin hyvin kuin se pystyisi, se kuitenkin reagoi pohkeeseen hyvin siirtymisissä.

Näiden jälkeen oli vuorossa tunnin vaikein osuus - ravi- ja laukkavoltit. Ne oli mitä suurimmassa määrin hitaanpuoleisia, mutta ainakin nostot ja muut siirtymiset onnistu hyvin. Ei päästy lähellekään täydellistä, eikä edes kiitettävää, mutta parannusta viime tuntiin nähden oli paljon. Ohje, joka varsinkin lopputunnista autto kaikkein eniten oli "kuvittele olevasi kouluradalla. Pidä tasainen muoto ja ratsasta selkeästi." Kouluradalla mä oon aina ihan erilainen ratsastaja - joko sitten hyvässä tai pahassa. Suorituspaineet, perfektionismi. Tän ajattelemisen avulla mä pääsin vähän lähemmäs sitä "siistiä kouluratsastaja-tyyliä" ja pystyin joten kuten pitämään paketin kasassa. Ihan hyvä tunti oli, kiva nyt päästä jälleen menemään jollain hevosella useamman kuin yhden kerran putkeen!

Huups, tube poisti taas biisin.. :'D Mutta tässä siis!

Tiiättekö sen tunteen, kun aluksi pää lyö tyhjää ja sitten kirjoituksen makuun päästessä tekstiä tulee kun viimestä päivää? Ja sitten oikolukiessa mieleen tulee sadoittain lisää ajatuksia, muttei niitä kaikkea voi mahduttaa yhteen postaukseen, koska kukaan ei jaksaisi lukea sitä. Nyt mulle kävi just niin, kuten aina. Kysymys kuuluukin, jaksaisitteko joskus lukea täysimittaisen postauksen ilman vähennettyjä osuuksia tai tiivistettyjä ajatuksia?

Luukku 5 | Arvonta

Viidennestä luukusta paljastuukin arvonta!

Niitä ei olekaan täällä mun blogin puolella ollut, joten kerta se on ensimmäinenkin! Tässä ensimmäisessä arvonnassa on siis mahdollisuus voittaa Whitakerin lämpimät ratsastussukat, jotka ovat kokoa M, eli vastaavat kokoa 39-41. (Muut koot olisivat sitten olleet 36-38 tai 42-46, joten ajateltiin, että tämä sopisi parhaiten suurimmalle osalle) Ratsastussukat on ostettu Stable Fellowsilta. Kuvassa näkyy kolmen sukan paketti, mutta arvonassa voi voittaa siis vain yhden parin sukkia (alimmassa kuvassa oleva sukkapari).

OHJEET

Arvonta pidetään kahdessa blogissa, eli siis minun ja Teresan blogissa. Yhden arvan saat olemalla minun blogini rekisteröitynyt lukija ja kommentoimalla tähän postaukseen alla olevien ohjeiden mukaan.
Toisen arvan on mahdollista saada olemalla Teresan blogin rekisteröitynyt lukija ja kommentoimalla sinne.
Kolmas arpa on mahdollisuus saada jos mainostat arvontaa blogissasi selkeästi linkittämällä molempien blogit sinne. (Vaikket olisikaan molempien lukija)
Osallistumisaikaa on 14.12 asti.

OSALLISTUMINEN

Kirjoita kommenttiboksiin
1. Nimesi
2. Sähköpostiosoite, johon sinuun voi ottaa yhteyttä
3. Jos olet mainostanut arvontaa, niin linkki postaukseen/blogiin, jossa mainostus on.

Jos jotain jäi epäselväksi arvonnasta (mitä en yhtään ihmettelisi), kysykää rohkeasti!

Luukku 4 | Kurkistus Silverin sielunelämään -sarjakuva

Kuvauksesta respektiä Ella I. | Anna V. | Helmi H.

Luukku 3 | Arvoitusten joulu; jakso 1

Arvoitus johtaa siis jonkun hevosen/ponin luo. Arvaattekos kuka on kyseessä ;)

Täältä löytyy lista Lepuskin kaikista asukeista, jos ei nyt muistu mieleen.

Tää eka jakso oli nyt tosi lyhyt, mutta tehdään niistä jatko-osista pidempiä! :D
/Tuon yhden kohdan puheesta ei saa selvää kunnolla, muttei ole tarkoituskaan, pointtina vaan se, että ne jutustelee/

Luukku 2 | Tärkeimmät hevoset

Runsaat viisi vuotta hevoset ovat olleet elämässäni suuressa asemassa, milloin kukakin. Tähän postaukseen ajattelin sisällyttää lyhyet katkelmat hevosista/poneista, jotka joskus/vieläkin merkitsevät minulle paljon.

Iines

Harvalle on varmaan jäänyt epäselväksi, kuka Iines - oikealta nimeltään Pamjat - on. Tuo herttainen pyöreämpi eestinratsuponitamma oli ensimmäinen hoitoponini, joka astui kuvioihin 2010. Kaksi ja puoli vuotta kerkesin kokea sen kanssa paljon. Tavallista hoitokokemusta kertyi paljon, opin perustaidot hevosen käsittelystä. Iines ei edes ollut niitä kaikkein helpoimpia, enkä minä kovin iso vielä alkutaipaleella. Iines oppi vähitellen tuntemaan minut ja minä sen. Voin rehellisesti sanoa, että tämä poni oli ja tulee aina olemaan se tärkein. Miss you still too much.

Sara

Sarasta en ole maininnut blogin puolella juuri lainkaan. Yksi vaivainen kuva esittelysivulla. Tämä hevonen ansaitsisi kuitenkin paljon suuremman maininnan, koska se on yksi niistä harvoista hevosista, jotka todella ovat jääneet mieleen. Vaikka kerkesin ratsastaa sillä vain pari kertaa ja viettää sen kanssa aivan liian vähän aikaa yhden leirin aikana, se on minulle silti tärkeä. Sara asui siis Perniön Ponitallilla kai yhden vuoden, minkä jälkeen se myytiin jonnekin eteenpäin. Se oli kuitenkin yksi ensimmäisistä hevosista, kellä ratsastin. Yksi niistä hevosista, jonka kanssa koin onnistumisen ja ilon tunteita.

Dixie

Dixie on hevonen, jota varmaankaan kukaan ei olisi uskonut näkevänsä tässä postauksessa. Dixie oli kuitenkin toinen hevonen, joka mulla tuli mieleen tätä postausta suunnitellessa, eikä sitä olisi missään nimessä voinut jättää pois. Iso ja ilkeä ovat varmasti sanat, jotka Dixien tunteneilla henkilöillä tulee mieleen. Sitähän se kai oli, mutta juuri nämä piirteet saivat minut rakastumaan siihen. Dixie oli myös kaikkea muuta - se oli hellyyttävä ja mun mielestä täysin väärinymmärretty otus. Olisin Iineksen jälkeen tahtonut alkaa hoitaa tätä, mutta valitettavasti Dixiekin lopetettiin pitkään kestäneen jalkavaivan takia. En kerennyt sillä edes ratsastamaan.

Romeo

Yllä olevan nimen näkeminen tuskin oli yllätys. Romeo, 139 senttinen äärettömän suloinen risteytysponi, oli kolmas vuokrahevoseni. Vuokrasin Romeota suunnilleen puoli vuotta, kunnes se myytiin uuteen kotiin Jyväskylään. Tiesin kyllä, ettei myyntihevosiin saisi kiintyä, muttei sille mitään voi. Se vaan oli yksinkertaisesti paras. Se opetti mulle paljon ja minä opetin sille paljon. Jonkin aikaa olin ainoa, joka sillä ratsasti, silloin kun muut eivät pystyneet/uskaltaneet/jaksaneet. Vähitellen opimme luottamaan toisiimme ja loppujen lopuksi se olisi antanut mun tehdä ihan mitä vain. Arasta, hermoheikosta ponista kasvoi vähitellen luottavainen, kaikkien rakastama osaava ratsu.

Fasut

"Fasut" tarkoittaa juuri sitä, mitä siinä lukee. Kahta hevosta, joiden molempien nimi oli sattumalta Fasu. Niin sanottu "Fasu ykkönen" oli ensimmäinen vuokrahevoseni. Uutuuden huumassa ihastuin tähänkin hevoseen, vaikka jälkikäteen ajateltuna se ei todellakaan ollut siitä kaikkein rakastettavimmasta päästä. Ilman mainintaa ei sitä kuitenkaan olisi voinut jättää! "Fasu kakkonen" oli vuokrahevosenani vuoden 2012 marraskuusta vuoden 2013 maaliskuuhun. Tämä Fasu oli ori, ensimmäinen ori, jolla ratsastin. Varmasti hienoin hevonen, jolla olen koskaan ratsastanut! Se oli upea, mutta valitettavasti meidän tarina päättyi, kun sekin myytiin.

Silver

Tämäkään tanakka connemaranponi tuskin on jäänyt tuntemattomaksi. Kyseessä on siis (ainakin vielä) nykyinen hoitoponini, jonka kanssa on tullut kuluneeksi suurin piirtein vuosi. Oikeastaan en edes pidä Silveristä, koska se tuntui vain jotenkin ylimääräiseltä tunkiessaan Iineksen tilalle. Kaikesta tästä riippumatta en voi kieltää sitä tosiasiaa, että se on opettanut mulle paljon. Ratsastustaitoja enimmäkseen, kokemuksia. Ja olis ollut outoa jättää se tästä postauksesta pois. :D

Dresman

Dresman on nyt uusin tuttavuus. Vasta toisen ratsastuskerran jälkeen olin päättänyt, että tykkäsin siitä. Ja tykkään edelleen. Dresmanista tuli suosikkihevoseni Dominikin, upean lipizzaruunan, jälkeen ja se on yksi niistä harvoista, joita oikeasti voisin jopa toivoa tunneille. Siinä on sopivasti haastetta ja potentiaalia. Toivottavasti pääsen tämän upean otuksen kanssa kokemaan vielä paljon!

Joulukalenteri 2013 | Esittely

Joulukuun eka päivä!
Päätettiin mekin tällänen tehdä! ;) Jotkut kaverit on jo enemmän tai vähemmän tietosia, mitä on tulossa, mutta toivotaan että teillekin tulee yllätyksiä! :)