Askeleita taaksepäin

Sunnuntain kisoista mulla ei oikein jäänyt minkäänlaista fiilistä. Miten meni? multa kysyttiin monta kertaa ja vastaus oli joka kerta lähes sama; Meidät hylättiin, mut emmä nyt kauheesti odottanutkaan. Jolly oli tosi vaikeella päällä ja ite olin vähä hukassa. Kiellettiin ulos siis seiskaesteellä, sillä kaarre kuutoselta seiskalle (joka oli sarja) oli vain sula mahdottomuus. Jollyn toisella ratsastajalla ei ollut sen kummempaa onnea.

Jo verkassa Jolly oli vaikea; jännittynyt, vahva ja reipas. Ensimmäiset kaksi kertaa se jopa kielsi verkkaesteelle ihan vaan sen takia, että se kyttäsi sitä. Yllätyin suuresti ekasta kerrasta, sillä ei Jolly semmosta ollut tehnyt sitten viime kisojen, jolloin estekin oli jännittävämpi kuin tämä täysin tavallinen pystyeste. Loput harjoituskerrat vedettiinkin sitten ihan täysillä esteestä yli. Okserille hypyt eivät olleet sen parempia, mutta eipä ainakaan kieltänyt, vaikka liirailikin kaarteessa.

Kuvat viime kisoista

Lähdin heti ensimmäisenä, joten ei keretty yhtään rauhottumaan ja Jolly oli tosi virittyneessä tilassa, mikä ei ton hevosen kanssa ole hyvä juttu. Rata oli melko vaikea; kolmen askeleen kaareva sekä pari suoraa linjaa ja muutenkin tiukkoja kaarteita. Maneesissa kun on rajalliset mahdollisuudet radan suunnittelulle! Ekalle Jolly lähti taas vetämään ihan hullua vauhtia ja en tosiaan tiedä miten se pääsi tosta yli puhtaasti. Kakkoselle kaarre valui pitkäksi ja ei sitten vaan mitenkään päästy yli. Argh, kielto jo näin aikasin ja vieläpä verkkaesteelle, joka oltiin hypätty monta kertaa hyvin. Uusi yritys ja ravillahan me yli mentiin. :'D Kolmoselle tultiin ristilaukassa, mutta suora linja oli yllättävän hyvä. Kannatti treenata valmennuksessa! Otettiin 19,5 metrin väliin kyllä tyytyväisesti se neljä askelta, vaikka opettaja oli sanonut, ettei sitä kannata missään nimessä lähteä yrittämään, nooh hyvin se meni! Vitoselta kutoselle kolmen askeleen kaareva oli yllättävän helppo (olin siis odottanut, että Jolly lähtee täysiä kaarteesta läpi, mutta koska tultiin vitonen juureen, oli kutoselle helpompi mennä), vaikka askeleita tulikin kaksi ja puoli. Jälleen kerran en käsitä, miten se selvisi tosta puhtaasti yli?!

Seiskalle ei siis päästy millään, vaikka Jolly kyllä hyppäsikin sen ekan osan yli, voi pieni.. :'D Uusi yritys paremmalla lähestymisellä onnistui ainakin melkein ja jatkettiin vielä vika este loppuun. Sarjat on ehdottomasti se kompastuskivi, viimeksikin jäätiin juuri sarjalle ja samoin kävi Jollyn toiselle ratsastajalle. Siis vaikka tässä karmeassa radassa ei paljon hyvää ollutkaan (suoraan sanottuna ei lähes mitään), niin jostain kumman syystä puomit pysyi ylhäällä jokaisessa esteessä vaikka tultiin kyllä ties miten päin! Hyvä huomata, että Jolly on niiden suhteen varovainen (ja ketterä ninja!). Muuten ollaan kyllä menty taaksepäin, viime kasikymppi syksyllä ei ollut yhtään näin hirvittävää katsottavaa. Eikä Jolly kyllä ollut yhtään näin vaikea silloin. Toivoisin vain kovasti, että pääsisin nyt menemään Jollylla useammin itse, ilman tämmösiä järjettömiä taukoja! Seuraavat kisat onkin sitten seuranmestaruudet ja siellä meen toista vuotta junnuissa, eli 70cm. Ehkä parempi onni siellä!