Kolmen hevosen päivä

...ja kyllä tuntuu!

Keskiviikkona (eilen) oli siis kolme ratsastusta: ensiksi Auda, sitten oma koulutunti Darialla ja illalla vielä estetunti Jollylla. Eikä yksikään kyllä päästänyt mua helpolla!

Audasta ei materiaalia, joten kummosempaa tekstiäkään jaksa kirjoittaa; alussa varsinkin halusin painottaa suoruutta, joka tuntuu Audalle olevan välillä haastavaa ja hakusessa. Menin ravipuomeja jonkun verran ja niillä se oli kiva. Lopussa huomasi, että tehty työ kannatti, sillä siitä tuli oikein mukava ratsastaa ja pysyi puomeillakin joten kuten avuilla. Yleensähän se puomin/esteen nähdessään unohtaa koko ratsastajan ja viipottaa vaan menemään, joten sen avuilla pitäminen on tosiaan saavutus. Kuten jo tulikin esille, Auda siis parani loppua kohden paljon ja vaikutti ajoittain tosi hyvältä. Se on tuolla Keisarinmäessä ollut omasta mielestäni tosi hyvä ratsastaa, tai ainakaan vielä (*koputtaa puuta*) ei ole tullut yhtäkään epätoivoista hetkeä. Toivotaan että jatkuu samalla linjalla!

Darian kanssa sen sijaan ratsastus ei ole niin paljon urheilua, lähinnä mahdollisimman tasaisena olemista. Tunnilla menimme jälleen uran sisäpuolella, asettaen ulos ja sisään. Daria oli tosi erilainen tällä kertaa - oikea tuntui olevan se paljon vaikeampi puoli, vaikka se on aiemmin ollut se selkeästi helpompi. Vasen laukkakaan ei ollut yhtään niin mahdoton vaan pikemminkin varsin sujuvaa, kunhan muistin olla irti siitä sisäohjasta. Teimme vielä muutamia laukannostoja, jotka vähän epäilytti ton kanssa. :D Vasemmalle tuli aika monta nostoa ristilaukkaan tai väärään, koska Daria painoi tosi pahasti sisälle. Loppujen lopuksi, kun malton keskittyä suoruuteen ja siihen, että pidätteet meni kunnolla läpi, niin tuli ihan siedettäviäkin nostoja! Oikealle nousi usein miten kyllä ihan oikea laukka, mutta siitä se sitten aina sinkasi tuhatta ja sataa, joten laukka ei ollut kovinkaan siistiä.



Loppuun teimme vielä parit pysähdykset, jotka ei onnistuneet tällä kertaa yhtä hyvin (mikä ei ollut hyvä viime kerrallakaan). Daria tosin alkoi jo väsyä ja sen huomasi, mutta olisi sieltä saanut paremmalla keskittymisellä ihan hyviäkin pysähdyksiä, ehkä ensi kerralla sitten!

Lyhyt videopätkä tästä tunnista, kun kuvaaja ei kerennyt olla kun hetken!


Sitten vielä illan viimeinen ratsastus kahdekasta yhdeksään; Jollyn kanssa estetunti! Heti alusta asti Jolly oli jännittynyt kuin viulun kieli. Ohjat käteen ottaessa se tuli niin pyöreäksi ja kantoi itseään, etten ikinä ollut tuntenut sitä noin mageena. Se fiilis! Ravissakin vielä eka pari kierrosta se oli niin magee, ettei mitään rajaa. Siinä jossain vaiheessa paketti sitten lössähti, mutta ainakin sain kokea ton hienon tunteen! Laukassa Jolly vei mua ihan 100-0, en ollut ikinä tuntenut sitä noin voimakkaaksi ja villiksi. Kaveri oli ilmeisesti ihan innoissaan jälleen hyppäämisestä. :'D Mutta tosiaan oli siinä pitelemistä ja ekaa kertaa ikinä tunsin, kuinka se oikeasti riistäytyi mun käsistä ja sain pidätellä sitä kyllä aikamoisin saksalaisin ottein, että sain rauhoitettua.

Eikä helpottanut kyllä ekassa tehtävässäkään (ympyrällä ristikkoja), vaan edelleen sain kaikin voimin pidellä sitä. Joka kerta esteen nähdessä Jolly lähti kiitämään ja opettajankin ainoat ohjeet oli lähinnä "jäitä hattuun". :D Yritys oli ainakin kova, mutta tulokset ei ihan niin kovia... Voimaa siitä eläimestä lähti kun pienestä traktorista! Jossain vaiheessa alko tulla ihan siedettäviä hyppyjä, vaikka selkään Jolly ei tuntunut kyllä yhtään rauhoittuneen. Seuraavassa tehtävässä (vino hyppy, kaareva linja ja vino hyppy) Jolly oli yhtäkkiä täysin normaali itsensä. Näinpä en tajunnut linjalle pitää sitä, koska kaikki tuntui yhtäkkiä niin helpolta ja jäin sinne ihan tyytyväisesti vaan leijumaan. Siihen jäikin kyllä kaikki helppous!

Jo seuraavassa tehtävässä (samanlainen kuin edellinen, mutta toisella linjalla) Jolly oli taas tosi villinä ja itse sössin ihan huolella koko tehtävän. Vino hyppy - ihan ok, linja - hups. Jo linjan ekalle esteelle tultiin vinossa ja sitten kääntäminen kaarelle ei ollutkaan niin itsestäänselvyys. Liian raju pidäte, hevonen pomppaa paikallaan ja sitten päätän itse pysäyttää sen sen sijaan, että lähtisin uhkarohkeaan hyppy-yritykseen. Tosiaan täysin oma vika, mutta seuraavalla kerralla sain hyvin korjattua sen.



Lopuksi tulimme vielä kaikki nuo yhdistettynä radaksi, eikä kyllä ollut helppoa...! Eka vino hyppy onnistu superhyvin, maltoin vihdoin odottaa sen sijaan, että päästäisin sen vaan tyytyväisenä menemään. Tosin siinä jäi sitten väärä laukka ja laukan korjailuun meni turhaa säheltämistä. Linjan eka hyppy oli hyvä, siinä välissä jäin liikaa kädellä pitämään, mutta onneksi tokakin hyppy oli ihan onnistunut. Siitä olikin sitten pitkä matka seuraavalle, ja sillä pitkällä sivulla Jolly lähti taas ihan hanskasta. Sain sen melkein kiinni ennen seuraavaa estettä, mutta kuitenkin ajauduttiin liian lähelle ja puomi tuli alas. Kaari ei ollut ihan sujuva, mutta toinenkin hyppy oli ihan hyvä. Enää ei ollut oikein voimaa pidellä sitä ja siksi viimeselle ristikolle ajatukset oli sitä luokkaa että apua toivottavasti selvitään, ja hypystä tulikin vähän erikoinen. :D Semmonen tunti tällä kertaa!



Tosiaan alas tullessa mun jalat kirjaimellisesti tärisi, ja kädet tuntu ihan voimattomilta. Eikä kyllä tänäänkään mitään kuntoilua pysty harrastamaan, mutta jonkinlaista kehonhuoltoa pitäisi kyllä kokeilla, koska kaikki paikat ihan jumissa. Tämä päivä olikin kyllä pyhitetty lepopäiväksi, jonka käytin äikän tutkielman tekemiseen..

Mites teidän lomat on sujuneet? :)