Viisitoista uutta ongelmaa

Jotenkin motivaatio tähän bloggaukseen on tosi alhaalla... Tuntuu, ettei ole mitään mistä kirjoittaa. Tunnit kuluu aika samalla kaavalla ja mitään suurempaa ei ole vähään aikaan luvassa. Jos olisi parempi varmuus tulevaisuudesta, voisin kenties olla hieman enemmän innoissani, mutta vielä on vähän epävarmaa moni asia. Kauhea hinku on kuitenkin hyppäämään, ja ajattelinkin ilmoittautua ensi viikon estevalmennukseen tällein pitkästä aikaa! Audallakin pääsen viikonloppuna luultavasti testaaman nuo Keisarinmäen esteet, haha. :D

Keskiviikkona (eilen) mulla oli kuitenkin taas oma tunti, jonne sain Darian. Alusta asti Daria oli vähän rauhallisempi eikä mennyt sitä kymmentä minuuttia rauhotteiluihin, mutta muuten se oli tosi paljon vaikeampi. Tai sitten sitä vaan ei enää tyytynyt yhtä vähään ja kun se yksi ongelma on selätetty, niin löytyy viisitoista uutta. Sitähän se ratsastus kai on? Ikuista virheiden viilausta. :'D

Menimme alkuun uran sisäpuolella, tehden voltit molempien pitkien sivujen loppuihin. Ongelma oli tosiaan sen suoruus ja varsinkin volteilla lähti ulkolapa painamaan ulos. Uralla sitten mentiinkin vähintään kolmella uralla sen oikeoppisen kahden sijasta.. Siis ihan suoraa uraa. Sitten kun lähdin korjaamaan asiaa, niin hevonen jännittyy superpaljon, eikä suoristumisesta ole tietoakaan. Hankalaaaa...



Laukkaa otettiin vaan oikeaan kierrokseen, mikä oli toisaalta helpotus (se on ehdottomasti se helpompi puoli), mutta toisaalta olisi ollut kiva työstää molempia puolia. Laukka oli ehdottomasti vaikeampaa tällä kertaa, en oikein tiedä miksi. En saanut Dariaa yhtään niin helposti pidätettyä, vaan jäin roikkumaan ohjasta ja se tietenkin veti kaksi kertaa yhtä kovaa takaisin. Tuli hyviä hetkiä, muttei sellaista lopullista hyvää pätkää, johon olisi ollut kiva lopettaa. En päässyt siihen "työstä vapaasti"-moodiin, vaan se jäi siihen hyvä/huono -moodiin. Noh, ehkä ensi kerralla?

Laukan jälkeen otimme vielä pysähdyksiä, jotka olikin varsin hienoja. :D Jo käynnissä Daria veti vastaan tosi paljon, ja pysähdykset oli sitä karmeampia, mitä enemmän otin kädellä. Sitten kun muistin pidättää enemmän istunnalla ja jättää käden vähemmälle, tuli pysähdyksistä paljon parempia. Ei kyllä ollut helppo juttu kummallekaan! Tosiaan omaan piikkiin voi kyllä laittaa ne kauheimmat... Ravista pysähdykset olikin sitten vielä hienompia, mutta kyllä sieltä pari ihan ookoota (kuten tuo alla oleva kuva) tuli. Siitä se lähtee!

Ihmettelen suuresti, että ne pysähdykset oli näinkin tasajalkaisia ja siistejä lopputulokseltaan...!

Hienoista kuvista kiitokset Jenni E.!

Tosiaan niskat oli kyllä aika kipeät tänään aamulla, koska olin tosiaan lyönyt mun pään aika rajusti lattiaan liikkatunnilla kaatuessani. Vähän kriittinen olin oman tilani suhteen, mutta hengissä ollaan vielä, eikä tullut mitään hedaria (jota mulla ei kyllä koskaan ole ollut, että olisin varmaan huomannut) tai oksentelua, että kai aivotärähdyksen ja aivoverenvuodon voi sulkea pois laskuista? Mutta tosiaan taisin reväyttää mun niskan siinä ja illalla varsinkin ridan jälkeen huomasin, että sattu niskaan ja erityisesti kaulan lihaksiin pään liikuttaminen. Tänään vähän sama olo, että ei tuo ratsastus siihen ainakaan auttanut, mutta onneksi ei mitään pahempaa, ja tää menee luultavasti ohi aika nopeasti! :)

Mitäs pidit tämmösestä lyhkäsemmästä postauksesta?