Rauhallinen villiheppa

...nimittäin Daria! /Lisätty video

Pääsin omalle tunnille tohon keskiviikon neljästä viiteen ja ensimmäiseksi ratsuksi (ihan odotetustikin) osottautui Daria. Olinhan mä siihen tyytyväinen, Daria on just semmonen kiva, että siinä on haastetta, ja villiäkin puolta, mutta myös paaljon potentiaalia! Lisää kokemusta tämmösistä nuorista haastavemmista hevosista, eikä unohdeta kokoa, onhan Dariakin varmaan sadanseitsemänkymmenen paikkeilla. :D

Tunnilla mentiin onneksi suht yksinkertaisella - ympyrällä, kolmikaarista ja sitten semmosta laukkatehtävää, josta kerron myöhemmin lisää. Mutta tosiaan, alussa Daria oli tosi hätänen, eikä millään meinannut edes käynnissä pysyä. Ravissa sen sijaan lähti juoksemaan pää taivaissa ihan selättömänä, en oo varmaan ikinä tuntenut, että hevosen selkä on oikeesti noin alhaalla. Siitä lähdin sitten rentouttamaan sitä ajatuksella, että se odottaa mua. Kesti ehkä ensimmäiset kymmenen minuuttia, että touhuun alkoi tulla jotain järkeä. Loppujen lopuksi sainkin oikealle raviin tosi rennon muodon ja hyvän, rauhallisen tahdin. Harmittavasti piti sitten ottaa käyntiin ja antaa venyttää, koska sen aikana tää rentous vähän katosi.

Sitten otettiin laukkaa ympyrällä oikeaan kierrokseen. Huhhuh, se alku... Heppa sinkasee ties mihin ja ite roikuin molemmissa ohjissa ja sitten se tietenkin vetää takaisin samalla voimalla. Opettajalta tuli hyviä neuvoja ja aloin itekin enemmän ymmärtämään tätä hevosta. Koin tosiaan pienehkön valaistumisen! Syynä sen pään heilutteluun ja vastusteluun johtu siis heikosta takaosasta, sillä joka kerta kun jäin vähänkään kiinni sisäohjaan, se takajalka rajottu, jollon tuli vastustelut. Herkkä hevonen tämän suhteen, niinpä heitin ohjan lähes löysäksi saadakseni sen rentoutumaan. Sieltä se vähitellen tuli läpi ja vihdoin pystyin ottamaan enemmänkin sisäohjalla ja siitähän tuli tosi kiva! Laukan tahti tosin oli aika kiireinen ja vauhti vähän turhankin luja, mutta se tippui niin helposti raviin, että annoin sen päästä vähän helpolla ja mentiin sitten lujempaa. Mutta olin tosiaan varsin tyytyväinen tohon laukkaosuuteen sitten, viime kerralla korvauksella se oli jotain ihan karseeta.

Tää kuva on hyvin epäedustava, mutta ideana siis päätä vähän eteen-alas, saadaan selkää vahvistettua!

Laukka vasempaan kierrokseen tehtiin siis semmosella tehtävällä, joka mulla meni eka vähän ohi, kun muut oli tehny jo viime kerralla, jollon en ollu. Mutta tosiaan piti tehdä siis pääty-ympyrä harjotusravissa (kevensin joka kerta), nostaa laukka pisteessä I (nostin vähän omia aikojani), laukata ympyrä loppuun (vaihdoin vääriksi nostetut laukat), tehdä pitkällä sivulla keskilaukkaa (ehei, mä vaan toivoin pysyväni laukassa ja itse asiassa unohin että se oli edes tehtävänä :D), sitten harjotuslaukkaan ja harjotusraviin (joka tuli suht pisteessä aina). Siinä olikin tiivistettynä jo se, miten meillä meni! Tosiaan sain vähän vapauksia tän tehtävän kanssa, koska toi vasen kierros on tolle ihan mielettömän vaikea (jos oikea oli tuntunut vaikealta, nii tää oli sitten mahdoton), ja melkein kaikilla kerroilla (lukuunottamatta yhtä!!) nousi väärä laukka kivojen loikkien kera. Ite en edes huomannut, mutta myöhemmin tuli ilmi, että se kuulemma näytti siltä, että loikkaa näkymättömän esteen yli? :D Noh, mutta ihan hyvin me päästiin laukkaamaan kuitenkin ja se vika kerta oli ehdottomasti paras. Nosto tuli (melkein) pisteessä, vieläpä ihan se vasen laukka, ja päästiin suht rennolla laukalla tehtävä loppuun. Jee!

Siinä olikin sitten tunti ohi, ainakin omasta mielestä meni mielettömän nopeasti! Mutta kyllä mä tosta Dariasta tykkään (vaikkei se esimerkiksi Dresmanin tasolle yllä), se on just sellanen mulle tehty hevonen: vähän villi ja virma, mutta mun maagisilla rauhotuskyvyillä sekin menee siististi. Vannon, että niillä maagisilla rauhotuskyvyillä oli taas tänään jotain tekemistä pelissä, koska se rauhottu sitten kuitenkin tosi hyvin ja odotti mua hyvin. :D Hyötyä siitäkin kyvystä!

Auda kuulumisia

Musta onkin kuulunut aika vähän tän vuoden puolella, ai miten niin ryhdyn panostamaan blogiin enemmän... Mutta eipä hätää, joskos nyt helmikuu olisikin se odotettu uusi alku, pääsen takaisin omalle tunnille ja hyppäämäänkin. Auda sen sijaan muutti eilen uudelle tallille takaisin Nuuksioon, nyt helpottuu vähän sekin puoli, kun pääsen taas itse tallille kulkemaan. Huomenna menenkin sinne ensimmäistä kertaa kokeilemaan, katotaan saanko jotain matskua sieltä!

Mutta palataanpa nyt viimeisimpään kuukauteen... Audalla olen tosiaan mennyt tavallisesti kaksi kertaa viikossa, mutta matskua on vaan parilta kerralta. Kerran olen päässyt hyppäämään, menin samanlaista käännöstehtävää kun mitä oltiin estevalkassa menty ja sitten tavallista jumppasarjaa. Auda ei tuntunut hyppäävän yhtään niin rennosti, kun mitä yleensä, mutta tuli sieltä kuitenkin pari semmosta hyvää hyppyä. Ongelmakohdat oli mun oma mukautuminen, omg, ihan jäätävää. Häiritsen hevosta varmaan joka hypyssä ja alastuloissa jalka lentää taakse ja rojahdan kaulalle. Cajus olis ollu kauhuissaan. :D Mutta tosiaan, hyppytauko ei ollut tehnyt kovin hyvää, joten sen piikkiin voisi laittaa osan omista kämmäilyistä. Toinen ongelmakohta oli ehdottomasti toi laukka, joka jää ihan pohkeen taakse jännittyneenä. Näihin kiinnitän huomiota ensi kerralla. Estevalmennus olis kans kiva juttu...! Eniten tuolta lähtemisessä mua harmittaa se, etten enää noihin Mikon valmennuksiin pääse. :( Se oli mun mielestä tosi hyvä valmentaja ja noi kaks valmennusta missä kerkesin käydä, oli ihan huippuja ja tosta olis ollu niin mahtava jatkaa. Noh, ehkä joku kerta jaksetaan traikulla lähteä sinne ajamaan...?

Koulupuolella en ole mitään erityisempää työstänyt, olen mennyt paljon ympyrällä (kuten tavallista), mutta myös suoraa uraa, siirtymisiä, väistöjä, puomeja, etuosakäännöksiä, oikeestaan ihan kaikkea mitä on sattunut tulemaan mieleen. Videota ei oo kauheesti ollu ku akku ollu joka kerta lopussa (unohin ladata, fiksu :D), tolta 23.12. kerralta oli vähän enemmän sitten. Eli jotain julkasematonta pätkää vaan!

Semmosia kuulumisia, pikasesti tällä kertaa. Tällä viikolla onkin sitten paljon ratsastelua; huomenna Audalle, keskiviikko oma koulutunti, torstai tehoestevalkka ja lauantaina taas Audalle. Enköhän mä jostain kerrasta saa jotain kasaan!

Mikä asenne?

Luokkana A-merkki.

Ratsuna Rasmus.

Tuloksena 55,37%.
Sijoitus jaettu 6/9.

En oikeestaan kovinkaan paljon odottanutkaan näitä kisoja. Tää oli vähän tämmönen pakollinen pyörähdys, jos halusin seuranmestaruuksiin kvaalata, eikä toi C-luokka oikein tullut kysymykseen. :D Tähän (mun tokaan) A:han oletinkin saavani sen Rasmuksen, jolla en tosiaan vähään aikaan ole mennyt. Marraskuussa sillon sen yhden tunnin ja sitä ennen tosiaan kesällä. Verkka meni vähän niin ja näin, enpä paljoa saanut läpi asioita.

Radalla en sitten tehnyt mitään. Se oli tosiaan kirjaimellisesti vaan pyörähdys, mun niin tyypilliset siistit tietkin olivat ihan kadoksissa, kun heppa oiko jokaisesta kohdasta ainakin viisi metriä. Tahtia ei ollut ollenkaan, keskiaskellajeista puhumattakaan. Mutta ei mulla ollut mitään odotuksia tai toiveitakaan. En mä harmittele sitä, kuinka olisi pitänyt ratsastaa niin ja niin siinä ja siinä kohdassa tai kuinka mä olisin voinut parantaa tässä tai tossa kohdassa. Ei, tää kerto aika hyvin mun tason tällä hetkellä. Ei ollut mitään ylisuorittamista, mutten mä tätä miksikään pohjanoteeraukseksi sanoisi kuitenkaan. Radalla siis suurimmat ongelmat oli se, että ravin tahti puuttu kokonaan, keskiaskellajit ei lähteneet ja muutenkin kaikki tehtävät oli ihan puolisuoritettuja. Rasmus ei tosiaan ole niitä lempihevosia, enkä sen kanssa yritäkään enää parantaa, koska musta tuntuu että en mä pääse sillä mihinkään. Ilman sitä oikeaa intohimoa ei ole toivoakaan kehittymisestä. Se multa puuttuu Rasmuksen kanssa. Muutenkin tunnit on ollut vähän pyörähtelyä, eikä se mun "ota hyöty irti jokaisesta kerrasta satulassa"- uudenvuodenlupaus ole kyllä toteutunut kertaakaan. Noh, ehkä jossain vaiheessa.

Mä en ole niitä "jes onpas sulla huippuasenne", "ei haittaa vaikka meni pieleen, onneksi on asenne kohdillaan" -ihmisiä, koska se tuntuis musta jotenkin huijaukselta. Ei siis sillä, että sellasissa ihmisissä olisi mitään vikaa, huippua jos jaksaa olla positiivinen ja rehellisesti hyvällä asenteella, vaikkei onnistuisikaan. Okei, ehkä mä vähän voisin tsempata, mutta kyllähän sitä jonkun täytyy polkea mut maahan, jotta mulla on sitten jotain, jonka eteen tehdä töitä. Ja ittenihän vuoksi mä tätä teen. Tyhjät kehut on musta ihan yhtä turhia kun roskiin heitetyt paperinpalat. Jos ei suju niin sitten ei suju, mutta kyllä se jossain vaiheessa lähtee sujumaan. Tän takia mä hyppään mielummin esteitä, koska sillon pelkästään se esteiden hyppäämisen viehätys vie mut mennessään ja tuo sitä iloa, vaikkei monen esteen yli päästäisikään. Ne tilanteet, joihin tarvitaan nopeaa ongelmanratkaisukykyä, kenties välillä ninjailua, tai vaan olemista on vaan jotain niin hauskaa. Kouluradalla mä kerkeän ajatella ihan liikaa, suurin osa sellasta painokelpaamatonta materiaalia. Myös omien virheiden analysointi jo kesken radan on hyvä tapa lytätä koko suoritus ennen sen loppua, "nyt levähti kyllä voltti, ei mene mihinkään, tästä tulee korkeintaan nelonen, onpas vino, liian pieni ympyrä, väärässä pisteessä pysähdyit, nihkeetä, ynnä muuta ynnä muuta...". Mun pää on täynnä tommosia ajatuksia, ja siksi mä muistankin hyvin mun kouluradat, koska muistan mitä mä siitä sillon ajattelin (haukuin). Ei ehkä loistavin tapa viettää ne muutama minuutti aitojen sisäpuolella, mutta minkäs teet. :D

Vähän olisin tänään tarvinnut sitä taistelutahtoa, mutta mä olin puoliksi luovuttanut jo verkassa. Että ei noi prosentit yhtään mua yllättänyt, ihan tyytyväinen olin kun läpi pääsin enkä unohtanut rataa kuten sillon tuntsareissa. Jotta ei ihan masentuneeksi mene koko postaus, niin iloitaan nyt siitä, että pääsen takaisin omalle tunnille keskiviikolle ja sitten torstain tehoestevalkkaan! Ehkä sitten innostus taas lähtee nousemaan ja saan jotain ideaa tähän hommaan. :)

Miami, Florida

Nyt mulla on ainakin pariksi päiväksi kunnon selitys, miksei postauksia ole tullut, haha. Mä olin nimittäin tossa tiistaista perjantaihin Miamissa käväsemässä, viime kerrasta olikin ollut vähän aikaa! Nyt oon pikkasen uupunut, kun pari vuorokautta on mennyt kunnolla nukkumatta tai syömättä, mutta kiva reissu oli kuitenkin ja pääsinpä uimaankin. Oli se yli kolmekymmentä astetta vähän erilainen lämpötila verrattuna näihin Suomen pakkasiin...!

Tästä ei oo tulossa mitään matkakertomusta, lähinnä ajattelin näitä kuvia jakaa, mutta selvennetäänpä nyt edes pikkasen! Eka iltapäivä meni vaan siinä lähiympäristössä pyöriessä, ei kovin paljoa jaksettu tehdä sen yhdentoista tunnin lennon jälkeen.

♥

Tokana päivänä mentiin aamulla Millionaires Cruiselle, jossa kierrettiin laivalla ympäri niitä rikkaiden saaria ja siellä ne esitteli muutaman kuuluisan henkilön talot. Sen jälkeen lähdettiin Miami Beachille, jossa viivyttiin pari tuntia uiden ja aurinkoa ottaen. Illaksi tultiin takasin omalle puolelle (meidän hotelli oli siis mantereen puolella).

Vikana päivänä törmättiin heti aamusta tuttuihin ja niiden kanssa lähdettiin sitten metrolla vähän kauempana olevaan kauppakeskukseen. Huippuidea, nimittäin sieltä löysin vaikka mitä ostettavaa, muun muassa uudet farkut, verkkarit, hupparin, kengät, kuulokkeet ja Victoria's Secretin tuoksuja, eli kaiken mitä mun ostoslistalla alunperin olikin! Lento lähtikin sitten jo neljän aikoihin iltapäivällä, joten aika reippahasti saatiin sitten lähteä, kun hotellille palattiin. Pikanen reissu oli, mutta kivasti siellä kuitenkin kerkesi kaikkea! :)

KYSYMYSPOSTAUS

Mitään materiaalia ei mistään tunnista tai ratsastuskerrasta ole, saatika mistään muusta sitten tuon viimekertaisen (yli kymmenen päivää sitten julkaistun...) postauksen. Loman jälkeen mulla on mennyt tosi pitkään päästä takaisin yhtään minkäänlaiseen rytmiin ja ensimmäinen kouluviikkokin meni vaan samalla kaavalla tekemällä ei-mitään. Mutta vähitellen alkaa nämä perusarkiasiatkin sujua ja eiköhän bloggauskin lähde käyntiin sitten kun jaksan senkin osalta ryhdistäytyä! Mutta, kuten otsikosta huomaatte, kysymypostausta olisi nyt luvassa. Lukijoita on tullut muutama lisää tässä tauon aikana ja satanenkin on tullut täyteen, wow. Luultavasti nyt sitten juuri joku poistaa tämän lukulistaltaan. mutta iloitsenpa nyt edes niin kauan kun tätä iloa kestää. :D Joten pistäkääpä kysymyksiä kehiin, ihan laidasta laitaan saa kysyä, mielellään tietenkin hyvän maun rajoissa. Parhaani mukaan yritän vastailla kaikkiin. :)

Vuoden ensimmäinen

Hyvää (myöhäistä) uuttavuotta vielä kaikille! Omani kului varsin mukavissa merkeissä kavereiden kanssa, ja vuosi on lähtenyt käyntiin ratsastellen paljon. Audalla oon kerennyt mennä jo neljä kertaa, ja tänään raahasin kamerankin mukaan ja pakotin äidin ottamaan kuvia. :D Kyllähän niiden neljänsadan joukosta pari kelpo kappaletta löytyi!

Audalla kävi fyssari tossa viime vuoden puolella, ja siltä tuli läksyksi paljon puomeja suoruutta parantamaan ja niitähän mä olen tässä myöskin mennyt. Perjantaina otin muutaman hypynkin jumppasarjojen muodossa, vähän takaosalle treeniä. Puomeilla Auda menee aluksi tosi mageesti jalkoja nostellen, mutta muutaman toiston jälkeen se tajuaa, ettei niitä jalkoja tarvitsekaan nostella niin paljon. Sen takia haluaisinkin tehdä niitä monipuolisemmin, olisiko jollain jotain kivoja puomi/kavalettitehtäväideoita? Ite oon tosi huono keksimään mitään, joten kaikennäkösiä ideoita otetaan vastaan!

Nää maisemat ♥ Oon niin happy kun tuli taas lunta, pysyispä tällä kertaa vähän kauemmin!

Tänään kävin aluksi lyhyellä "maastokävelyllä", eli toisin sanoen sellasta tietä noin sata metriä eteenpäin ja sitten takasin. Maneesissa alotin itse sellasella "tee mahdollisimman vähän" asenteella, koska mähän sähellän aina ihan liikaa ylimääräistä. Auda tulikin rennoksi jo heti alusta pelkillä niillä pienillä avuilla, jos ei lasketa laukkaa mukaan. Puomeilla Auda tosiaan nosteli niitä jalkoja ekoilla kerroilla tosi hienosti, mutta parin toiston jälkeen ne oli sille helppoa kun heinänteko, hyvä kun eroa askeleessa huomasi. Menin paljon perustaivutteluja, mutta myös suoraa uraa ja muutaman avonkin otin mukaan, ettei liian tylsäksi mene. Auda oli tosi vastaanottavainen ja liikkui kivasti eteen. Tää oli kyllä yksi niistä harvoista oikeasti hyvistä päivistä, ja Auda olikin ratsastuksen jälkeen vähän väsähtäneen olonen. :'D Enemmän rankkaa treeniä niin saadaan sille lisää lihaksia ja kuntoa ennen kisakautta!

Jalka nousee...!

Edustava kuva ja sitä rataa... Mutta niin parka luuli että siellä oli vielä yksi puomi :'D

Eikä jalka noussut enää yhtä hyvin lopuksi, vaikka tää tosin onkin otettu vähän eri hetkeltä

Aina ei voi edustaa..

Oho, tulipas paljon kuvia. :D Noh, tämmönen tällä kertaa! Mitä tykkäsitte postauksesta? Toivotteko te lisää lumisia säitä vai riittikö jo? :D