Tämän päivän joulukalenteriluukku on tulossa ihan piakkoin!
Vähään aikaan musta on tuntunut, etten ole ratsastuksessa tasollisesti edennyt minnekään. Tarkoitan, ettei tule enää "ooh, pohkeenväistö, vähänkö hieno uusi liike" -fiiliksiä tai "taivutus, vau, onpa magee juttu", vaan ne on ollut tällaista peruskauraa jo parin vuoden ajan. Keskiviikkona kuitenkin Dresmanilla ratsastaessa musta tuntui, että mä olen oikeasti tehnyt jotain hyvää ja nyt on aika kehittyä lisää, tuntea lisää, vaikuttaa lisää. Mun piti itse alkaa tunnustelemaan, milloin mikäkin jalka astuu maahan ja oikealla hetkellä antaa pohjetta, jotta Dresmanin oikeaa takajalkaa saataisiin vahvistettua, koska se on sillä heikompi. Harvemmin sitä pääsee ratsastuskouluhevosta opettamaan! Mun täytyi säädellä sen muotoa, saadakseni sen liikkumaan rennommin ja nostamaan enemmän selkäänsä. Joskus vähän kauemman aikaa sitten se oli vaan sitä, että "jes, sain ponin pään alas". Viimeisen vuoden aikana vähitellen on tullut tämä eteen-alas, ja nyt ideana jo ihan muokkailla sitä muotoa syvällisemmässä merkityksessä. Musta tuntuu, että nyt mä olen vihdoinkin edennyt jonnekin.
No niin, sitten ihan siihen tuntiin itsessään. Tällä kertaa teimme ihan perustyöskentelyä ympyrällä, mikä oli mun mielestä tosi hyvä. Sain keskityttyä enemmän hevoseen ja pääsin tosiaan työstämään sitä enemmän ilman, että tarvitsi sen kummemmin miettiä, mihin mennä. Harmittavasti tämä kaikki tapahtui istunnan kustannuksella, joten älkää tuomitko videosta! Kyynärpäät tosiaan lähti vähän seikkailemaan ja etukönö on siellä vahvasti mukana, mutta en nähnyt tällä kertaa sen enempää vaivaa tämän suhteen.
Vähään aikaan musta on tuntunut, etten ole ratsastuksessa tasollisesti edennyt minnekään. Tarkoitan, ettei tule enää "ooh, pohkeenväistö, vähänkö hieno uusi liike" -fiiliksiä tai "taivutus, vau, onpa magee juttu", vaan ne on ollut tällaista peruskauraa jo parin vuoden ajan. Keskiviikkona kuitenkin Dresmanilla ratsastaessa musta tuntui, että mä olen oikeasti tehnyt jotain hyvää ja nyt on aika kehittyä lisää, tuntea lisää, vaikuttaa lisää. Mun piti itse alkaa tunnustelemaan, milloin mikäkin jalka astuu maahan ja oikealla hetkellä antaa pohjetta, jotta Dresmanin oikeaa takajalkaa saataisiin vahvistettua, koska se on sillä heikompi. Harvemmin sitä pääsee ratsastuskouluhevosta opettamaan! Mun täytyi säädellä sen muotoa, saadakseni sen liikkumaan rennommin ja nostamaan enemmän selkäänsä. Joskus vähän kauemman aikaa sitten se oli vaan sitä, että "jes, sain ponin pään alas". Viimeisen vuoden aikana vähitellen on tullut tämä eteen-alas, ja nyt ideana jo ihan muokkailla sitä muotoa syvällisemmässä merkityksessä. Musta tuntuu, että nyt mä olen vihdoinkin edennyt jonnekin.
No niin, sitten ihan siihen tuntiin itsessään. Tällä kertaa teimme ihan perustyöskentelyä ympyrällä, mikä oli mun mielestä tosi hyvä. Sain keskityttyä enemmän hevoseen ja pääsin tosiaan työstämään sitä enemmän ilman, että tarvitsi sen kummemmin miettiä, mihin mennä. Harmittavasti tämä kaikki tapahtui istunnan kustannuksella, joten älkää tuomitko videosta! Kyynärpäät tosiaan lähti vähän seikkailemaan ja etukönö on siellä vahvasti mukana, mutta en nähnyt tällä kertaa sen enempää vaivaa tämän suhteen.
Oikea laukka sujui taas ihan mukavasti, välillä heppa lähti vähän kovempaa, jolloin piti vaan sitten pidättää vähän enemmän. Dresman ei kuitenkaan jäänyt kädelle roikkumaan vaan itse asiassa kantoi ihan hyvin etuosaansa, mistä pidin kyllä huolta koko tunnin. Välillä ihan suoraan sanottuna heitin ohjan löysäksi ja katsoin, että kaatuukohan se hevonen siitä nenälleen. :D Näin ei siis käynyt oikeastaan kertaakaan, mikä oli hyvä juttu!
Vasemmassa puolessa olikin vähän suurempia ongelmia, kun en saanutkaan hevosta kantamaan itseään enää yhtään niin hyvin. Se on selkeästi hevoselle heikompi puoli, jonne se painaakin joka kierroksessa. Loppua kohden heppa alkoi jo vähän väsymään, jolloin laukasta tuli kontrolloitavampaa ja pääsin ajamaan jopa jonkin verran eteen.
Ihan loppuun otimme vielä muutaman avopätkän, jotka oli tosi vaikeita. Parissa raviavossa tuli kyllä muutaman askeleen lähes jopa täydellisiä pätkiä! Pääosin se oli kuitenkin säheltämistä ja tuskailua, kun kuskikaan ei oikein osannut, mutta kyllä se siitä vähitellen. :)
Mitä piditte tällaisesta postauksesta, kun oli pari lyhyehkömpää pätkää välissä ja tekstiä tunnista jokseenkin vähän? Haittasiko, ettei niitä yberlaadukkaita screenshotteja ollut? Oon pyrkinyt saamaan jotain kuvia joka tunnilta, mutta se on vaan niin hitsin hankalaa. Kamerassa ei valovoimasuus riitä maneesikuvaukseen ja kavereista ei riitä kylmyydenkestävyyttä maneesikuvaukseen. Ensi vuonna sitten, tämä olikin viimeinen normitunti! Taluttajien tuntia ja itse asiassa estevalkkaakin on kyllä tulossa, jee!
